Verkkouutiset

Kuva: Lehtikuva, Verkkouutiset ja Ivan Puopolo

”Nyt m*** sun p*****n” on Ylen mukaan julkista palvelua

Kirjoittaja kysyy, voidaanko mitä tahansa tuottaa verovaroin.
Ivan Puopolo
Ivan Puopolo

[vc_row][vc_column][vc_column_text]Yle on ollut kansalaisten tulilinjalla viime aikoina kahteen otteeseen. Ensin ihmeteltiin sitä, miksi Yle halusi poistattaa YouTubesta tämän katsojan tekemän, parin minuutin mittaisen Yle-kriittisen klipin.

Toinen, vähemmälle huomiolle jäänyt kansalaispalaute liittyy suoremmin Ylen sisältöihin. Kyseessä on Yle Kioskin tuottama Hehku-niminen podcast.

Hehku-podcastin idea on seuraava: mies ja nainen puhuvat studiossa omasta parisuhteestaan. Suhdetta ei tosin saa kutsua parisuhteeksi, koska nainen kokee sellaisen monogamiaa tukevaksi.

Joka tapauksessa yhdessä jaksossa mies esimerkiksi muistelee, kuinka ”nuoli [studiossa olleen naisen] p—–ä”, kun tämä ”oli sillai kyljellään tai mahaltaan sängyssä.”

Miehen mukaan hänelle tuli kesken nuolemisen ”joku isompi kiihko tai semmonen fiilis, et nyt mä haluun”. Mies oletti myös naisen ajattelevan, että ”nyt mun m— sun p—–n on parasta mitä voi tehä”.

Ylelle esitetyn kansalaispalautteen kysymys on tiivistetysti seuraava: MIKSI verorahoja käytetään tähän?

Kysymys on perusteltu.

Suomi on osa EU:ta ja jäsenmaita sitoo EU:n kilpailuoikeus. Kilpailuoikeuden keskeinen periaate on, että veroilla saa tuottaa vain sellaisia tavaroita ja palveluita, joita ei markkinoilla synny, mutta joita yleinen etu vaatii.

Poikkeusluvalla veroilla voi tuottaa sellaistakin, mitä markkinoilla syntyy, mutta edellytyksenä on aina yleinen etu, niin sanottu yleishyödyllisyys. Esimerkiksi terveyskeskukset ovat EU-lain tarkoittama yleishyödyllinen palvelu.

Yle kuuluu poikkeuslupien sarjaan. Sillä on oikeus tuottaa sellaista, mitä markkinoilla syntyy – mediasisältöjä – kunhan sisältö on yleishyödyllistä.

Nyt joudumme kysymään: millä perusteella yleinen etu vaatii tietoa siitä, miten studiossa ollut mies nuolee studiossa olleen naisen p—–ä ja ajautuu sen myötä ”isompaan kiihkoon”?

Twitterissä tähän vastaa Hehkun tuottaja Ville Seuri.

”Ymmärrän julkisen palvelun niin, että se tarjoaa maksukykyyn katsomatta tietoa, joka tukee ihmisiä oman elämän ja yhteiskunnan toimijoina. Näin ollen hyvinvointi kuuluu kattaukseen”, twiittaa Seuri.

”Seksuaaliseen hyvinvointiin kuuluu omien halujen sanoittaminen ja kommunikointi kumppani(e)n kanssa. Tätä ei opeteta missään, ja tähän Hehku tarjoaa apua esimerkin kautta”, jatkaa Seuri.

Seurin mukaan seksistä puhuminen ja oman identiteetin etsiminen kuuluvat nuoruuteen, ja siihen Hehku vastaa.

”Sanoittaminen on erityisen tärkeää, kun halutaan varmistua seksin suostumuksellisuudesta”, kirjoittaa Seuri.

Seurin twiittiketju antaa ehkä vastauksen siihen, miten he toimituksessa ovat perustelleet podcastin tarpeellisuuden itselleen. Sen sijaan twiittiketju ei vastaa kysymykseen: onko tämä sellaista yleishyödyllistä sisältöä, jota verovaroin on EU-lakien mukaista tuottaa?

Se, että Ylellä tekijät itse kokevat jotain tärkeäksi, ei tarkoita, että se olisi kilpailuoikeuden mukaan laillista.

Juuri siksi Sanoma teki taannoin kantelun Ylen Areenasta EU-oikeuteen. Sanoman mielestä Yle oli laajentunut laittomasti toimialoille, jotka eivät sille kuulu. Medialiitto on puolestaan kannellut Ylen verkkosisällöistä.

Toiminta on ymmärrettävää. Kun on mahdollista, ettei Ylen laillisuusvalvonta toimi omasta takaa, oikeutta pitää hakea muualta.

Hehku-podcastin tuottaja Ville Seuri itse asiassa aloittaa koko twiittiketjun määrittelemällä julkisen palvelun oman mielensä mukaan. Seurilaisessa katsannossa ei ratkaisevaa olekaan EU:n kilpailuoikeuden edellytys yleishyödyllisyydestä.

Sen sijaan Seuri ”ymmärtää” julkisen palveluun niin, että se on ”maksukykyyn katsomatta tietoa, joka tukee ihmisiä oman elämän ja yhteiskunnan toimijoina”.

No, mikä on sellaista tietoa, joka ei tue ihmistä joko hänen henkilökohtaisessa elämässään tai yhteiskunnan toimijana? Ei sellaista ole olemassakaan.

Tällä tulkinnalla siis mikä tahansa on julkista palvelua. Toki tuo ei tule yllätyksenä. Tarjolla todella on ihan mitä tahansa.

Ehkä jykevin peruste Hehku-podcastin yleishyödyllisyydelle on Seurin mainitsema ajatus suostumuksellisen seksin edistämisestä.

Ajatus lienee kutakuinkin se, että jos vain ihmiset puhuisivat seksistä avoimemmin, silloin suostumus tai ei-suostumus tulisi ilmaistua selkeämmin ja seksuaalirikokset vähenisivät. Tässä Hehku auttaa.

Täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että vaikka ajatus on kaunis, olen hieman skeptinen Hehkun seksuaalirikoksia estävän efektin koosta. Lisäksi rikosten ennaltaehkäisy kuuluu mielestäni viranomaisille eikä mediayhtiölle.

Mitä taas tulee lailliseen toimintaan, en keksi mitään niin vähän valtiolle kuuluvaan kuin sen, miten kansalaisten tulee seksuaalisuuttaan toteuttaa.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_video link=”https://youtu.be/Az8VxrGjH_8″ align=”center” css_animation=”fadeInDownBig” css=”.vc_custom_1645172060854{margin-top: 20px !important;}”][/vc_column][/vc_row]

Uusimmat
› Uutissyöte aiheesta

Suosittelemme

MAINOS