Demokraattisten kansakuntien on nimekkään saksalaisen turvallisuuspolitiikan tutkijan, tohtori Constanze Stelzenmüllerin mukaan syytä ymmärtää, että viholliskuvien aika ei suinkaan ole ohi. Autoritaaristen valtioiden silmissä niiden demokraattiset kilpailijat näyttäytyvät hänen mukaansa ideologisina – jopa absoluuttisina – vihollisina.
– Se, pitääkö Pekingin johto länttä sellaisena, voidaan jättää tässä yhteydessä avoimeksi, mutta Vladimir Putinin ja hänen hallintonsa osalta asia on selvä. Putinin usein käyttämä Kiovan johdon luonnehdinta ”natseiksi”, valitusvirret, joissa Putin raivoaa ”korruptoitunutta” Ukrainaa ja ”turmeltunutta” länttä vastaan ja uhkaa ”puhdistaa” oman kansansa ”saastasta ja pettureista”, uhkaukset ydinase-Harmageddonista – nämä kielikuvat ovat tuttuja 1900-luvun kansanmurhien historiasta, amerikkalaisen Brookings-ajatushautomon USA:n ja Euroopan tutkimussektoria johtava Stelzenmüller toteaa artikkelissaan.
Putinin kohdalla kyse saattaa hänen mukaansa olla psyykkisestä häiriintyneisyydestä, mutta retoriikan taustalla saattaa olla myös yksinomaan kyyninen pelottelustrategia, jonka tarkoituksena on lamauttaa Ukrainan ja lännen vastarinta.
– Ehkä Putin on vakuuttunut siitä, että hän voi voittaa tällä tavoin. Ehkä hän kokee välttämättömäksi kehystää hyökkäyksensä taisteluksi elämästä ja kuolemasta, koska hänen valtansa ja elämänsä riippuvat siitä, että hän ei häviä. Tosiasia on kuitenkin se, että Kremlin avainhenkilöt ja Venäjän valtiojohtoiset tiedotusvälineet kaiuttavat päivittäin tätä sekopäistä kieltä mitä räikeimmin sävyin, suuri osa Venäjän väestöstä ottaa sen todesta ja Putinin asevoimat toteuttavat sitä raa’alla ja sadistisella tavalla, hän sanoo.
Venäjän on vastattava teoistaan
Jotta Putinin aloittama hyökkäyssota Ukrainaa vastaan joskus päättyisi, Venäjän kanssa on Stelzenmüllerin mukaan ennemmin tai myöhemmin neuvoteltava.
– Ottaen huomioon Kremlin leppymättömän asenteen sen todistustaakka neuvottelutarjoustensa uskottavuudesta olisi kuitenkin erittäin suuri. Aselepo, joka perustuisi nykytilanteen jäädyttämiseen eli Krimin ja Donbasin venäläismiehityksen jatkumiseen, vain palkitsisi Putinin aggression ja tarkoittaisi pelkkää vihollisuuksien taukoamista, Stelzenmüller painottaa.
– Neuvotteluihin vaikuttaa aikanaan merkittävästi se, että hyökkääjästä ja tapahtuneiden sotarikosten laajuudesta ei ole oikeudellista epäilystä. On vaikea kuvitella taistelujen lopettamista ilman jonkinlaista vastuuvelvollisuutta, hyvityksiä ja korvauksia. Diplomatian olisi toisin sanoen toimittava pitkälti Kiovan ehdoilla, hän sanoo.
Tämä ei hänen mukaansa välttämättä edellytä Venäjän sotilaallista tappiota eikä Ukrainan taistelukentällä saavuttamaa voittoa. Venäjä saattaa joutua toteamaan Ukrainan alistamisen hinnan kestämättömän korkeaksi myös siinä tapauksessa, että se menettäisi esimerkiksi Kiinan kaltaisen keskeisen kumppanimaan tuen.
Lännen on tehtävä enemmän
Niin kauan kuin sota jatkuu, lännen on Stelzenmüllerin mielestä tuettava Ukrainan pyrkimyksiä voiton saavuttamiseen taistelukentällä.
– Voisiko se johtaa siihen, että Venäjä lakkaisi pitämästä itseään ja länttä toistensa vihollisina, hän kysyy.
Hän muistuttaa Saksan lähteneen toisen maailmansodan jälkeen sovinnon tielle vasta täydellisen tappion, antautumisen ja miehityksen jälkeen. Vastaavaa skenaariota ei Venäjän kohdalla ole tässä yhteydessä kuviteltavissa.
– Kun otetaan huomioon vaara, että sodan päättymisestä tulee vain välivaihe sotien välillä, vain vahvimmat takeet – selkeä, rakentava ja toivottavasti myös lyhyt polku Naton ja EU:n jäseneksi – voivat tyydyttää Ukrainan ja myös läntisen liittokunnan turvallisuusintressit, hän sanoo.
EU on nopeuttanut Ukrainan jäsenyysprosessia, ja Eurooppa-neuvoston odotetaan aloittavan liittymisneuvottelut Ukrainan kanssa joulukuussa. Prosessiin arvioidaan sisältyvän valtavia poliittisia, taloudellisia ja institutionaalisia vaikutuksia.
– Sen huolellinen hoitaminen on sitäkin tärkeämpää, koska Naton jäsenvaltiot eivät kyenneet sopimaan Ukrainan Nato-jäsenyyden vauhdittamisesta heinäkuisessa Vilnan huippukokouksessa, Stelzenmüller toteaa.
– Naton – samoin kuin Euroopan unionin – on tällä välin jatkettava turvallisuusratkaisujensa radikaalia uudelleentarkastelua ja ryhdyttävä korjaamaan valtavia puutteitaan pelotteen ja puolustuksen alalla. — Niin kauan kuin Venäjä on sisäisesti totalitaarinen ja ulkoisesti uusimperialistinen, Euroopan turvallisuus voidaan määritellä vain suhteessa Moskovaan.