Sen jälkeen, kun Venäjä aloitti helmikuussa avoimen hyökkäyksensä, Ukraina on saanut laajamittaista sotilaallista ja taloudellista apua länneltä.
– Rahalla ja aseilla on merkitystä taistelukentällä. Esimerkiksi äskettäin toimitetut yhdysvaltalaiset Himars-rakettijärjestelmät ovat luoneet Ukrainalle edellytykset käynnistää vastahyökkäyksiä kaakossa ja torjua hyökkäyksiä muualla, Center for European Policy Analysis -ajatushautomoa johtava Alina Polyakova ja ukrainalaistutkija Ilja Timtšenko kirjoittavat Foreign Affairs -lehdessä.
Yhdysvaltojen antama aseapu on toistaiseksi ollut ylivoimaisesti mittavinta. Esimerkiksi Saksa on vetkutellut lupaamiaan toimituksia, ja Ranska on heidän mukaansa sitoutunut antamaan sotilaallista apua vain noin 0,008 prosenttia bruttokansantuotteestaan, kun taas Viro on sitoutunut 0,84 prosenttiin, Latvia 0,69 prosenttiin ja Puola 0,32 prosentin bkt-osuuksiin.
Venäjä käy yhä selvemmin pitkäkestoista kulutussotaa, joten Ukraina tarvitsee heidän mukaansa paljon nykyistä enemmän raskaita aseita, erityisesti ilmapuolustusjärjestelmiä, ja mahdollisimman pikaisesti. Samaan aikaan Naton itäiset jäsenmaat, jotka ovat luovuttaneet materiaalia omista varastoistaan, tarvitsevat jatkuvia täydennyksiä.
Ukrainalle annettavaa länsiapua koordinoi toistaiseksi Yhdysvaltain asevoimien komentokeskus Saksan Stuttgartissa. Tämä on heidän mielestään luontevaa nyt, mutta pitemmällä aikavälillä Naton olisi otettava tämäkin tehtävä hoitaakseen.
– Tällaisen avun koordinointi liittolaisten kesken on juuri sitä, mihin Nato on suunniteltu, he toteavat.
Mandaatti on vahva
Polyakova ja Timtšenko katsovat, että Natolla olisi jo nyt sekä operatiiviset edellytykset että poliittinen mandaatti tehdä paljon nykyistä enemmän Ukrainan puolustustaistelun tukemiseksi välittömästi, mutta myös pidemmällä aikavälillä.
– Nato-liittolaiset hyväksyivät kesäkuisessa Madridin huippukokouksessa uuden strategisen konseptin, jossa puolustusliitto sitoutuu kolmeen ydintehtävään: pelotteeseen ja puolustukseen, kriisien ehkäisyyn ja hallintaan sekä yhteistyövaraiseen turvallisuuteen. Siinä myös oikeutetusti todetaan Venäjän olevan ”merkittävin ja suorin uhka liittolaisten turvallisuudelle sekä euroatlanttisen alueen rauhalle ja vakaudelle”, he sanovat.
Uuden strategisen vision arvioidaan antavan Natolle laajan poliittisen mandaatin tehdä paljon nykyistä enemmän Ukrainan tukemiseksi ja Venäjän torjumiseksi.
– Naton tulisikin pian ottaa johtava rooli Ukrainan joukkojen kouluttamisessa, priorisoida turvallisuutta Mustallamerellä, jota Venäjä pyrkii hallitsemaan ja militarisoimaan, sekä vahvistaa kyberpuolustukseen liittyvää yhteistyötä Ukrainan kanssa. Pidemmällä aikavälillä Naton – ei Yhdysvaltojen tai muiden yksittäisten jäsenvaltioiden – olisi koordinoitava asetoimituksia Ukrainaan ja täydennyksiä puolustusliiton jäsenille, Polyakova ja Timtšenko toteavat.
Jos läntinen puolustusliitto ei ottaisi nykyistä aktiivisempaa roolia, se kertoisi heidän mukaansa puutteellisesta sitoutumisesta Ukrainan auttamiseen, mikä taas olisi omiaan rohkaisemaan Venäjää jatkamaan raakaa hyökkäyssotaansa suvereenia naapurimaataan vastaan.