Viron ulkopoliittisen instituutin johtaja Kristi Raik arvioi, että Ukrainan sodan myötä ”perustavanlaatuinen muutos on käynnissä” niin EU:ssa kuin Natossakin liittyen aseiden ja sotilaallisen läsnäolon merkitykseen demokratioiden puolustamisessa.
– Olisiko nyt aika selkeästi todeta se, että Naton läsnäolo nimenomaan Venäjän rajojen läheisyydessä on tekijä, jolla nykyoloissa voidaan parhaiten lisätä vakautta sitä kautta, että pelotevaikutus vahvistuu ja Venäjällä ei ole houkutusta lähteä hyökkäämään, Raik nosti esiin Ajatuspaja Liberan Diktaattorin käsikirja – eli miten liberaalia demokratiaa puolustetaan -raportin julkaisutilaisuudessa tänään Helsingissä.
Raikin mukaan sotilaallinen läsnäolo on ollut etenkin Saksan ja Venäjän suhteissa ”kipukohta”.
– Saksassa on ollut vahva pasifistinen ajattelu ja usko siihen, että jos emme aseistaudu ja vie aseita Venäjän rajojen läheisyyteen, se lisää meidän turvallisuuttamme, vähentää jännitteitä ja todennäköisyyttä siihen, että Venäjä käyttäisi puolestaan sotilaallista voimaa. Nyt näemme, että se logiikka ei vain päde. Venäjä on nähnyt läntisen pasifismin heikkoutena ja että sille on tätä kautta tilaa edistää omia intressejään ja pyrkimyksiään oman etupiirinsä palauttamiseen sotilaallisen voiman keinoin.
Raik viittaa vuonna 1997 solmittuun Naton ja Venäjän väliseen yhteistyösopimukseen, jossa osapuolet sitoutuiat siihen, ettei sotilallista läsnäoloa vahvistettaisi merkittävästi rajojen läheisyydessä.
– Viimeistään vuonna 2014 oli selvää, että Venäjä ei siihen periaatteeseen sitoutunut, mutta silti Saksa säilytti sen kannan myös vuoden 2014 jälkeen, että Naton puolella tulisi pitää kuitenkin kiinni normipohjaisesta lähestymistavasta. Tulos oli se, että Baltian maihin ja Puolaan sijoitettiin vain rotaatioperusteella pieniä joukkoja, mutta ei pysyviä joukkoja.
Viron Kansainvälisen puolustustutkimuksen keskuksen tutkija Martin Hurt on arvioinut aiemmin Ylelle, että joukkojen pysyvästä sijoittamisesta Baltiaan päätetään jotain Naton huippukokouksessa Madridissa kesäkuussa.