Yhä useampi suomalainen palkansaaja kuuluu henkilöstörahastoon, mutta harvalla on näkymää sijoituskohteiden kuluihin, kertoo vakuutusyhtiö Lähitapiola.
Henkilöstörahastot ovat viime vuosina yleistyneet suomalaisissa yrityksissä osana henkilöstön palkitsemista. Henkilöstörahastoissa on arviolta jo reilusti yli miljardi euroa hallinnoitavaa varallisuutta ja rahastojen kokonaisjäsenmäärä on suuruusluokkaa 200 000, mikä tarkoittaa, että yhä useampi palkansaaja säästää ja kartuttaa varojaan niiden kautta.
– Uusia rahastoja on viimeisen viiden vuoden aikana perustettu yli 300. Niiden yleistyminen on kiihtynyt lainsäädännön joustavuuden, tietoisuuden kasvamisen ja palvelutarjonnan monipuolistumisen vaikutuksesta, kertoo Lähitapiola Henkiyhtiön johtaja Olli Mäkinen tiedotteessa.
Henkilöstörahasto on kustannustehokas tapa palkita henkilöstöä verrattuna esimerkiksi suoraan tulospalkkion maksuun, sillä se tarjoaa verotuksellisia etuja ja mahdollisuuden sijoittaa varat tuottavasti.
– Kun varat sijoitetaan kustannustehokkaasti, etu kohdistuu mahdollisimman täysimääräisesti henkilöstölle. Yksi merkittävä kustannuserä jää usein kuitenkin tarkistamatta: sijoituskohteiden hallinnointikulut, sanoo Mäkinen.
Kulut eivät aina näy päällepäin
Henkilöstörahasto, kuten muutkin rahastot, perii kuluja varojen hoidosta. Kulut ovat yleensä prosenttiosuus rahaston pääomasta, ja ne voivat koostua hallinnointipalkkioista ja muista suorista sijoituskuluista.
– Hallinnointikulut vähennetään automaattisesti rahaston tuotosta, joten ne eivät näy laskuna tai erillisenä kulueränä. Siksi niihin ei välttämättä tule kiinnitettyä huomiota, mutta se ei tee niistä merkityksettömiä, avaa Lähitapiola Henkiyhtiön sijoittamisen liiketoiminnan johtaja Uki Lammi.
Henkilöstörahaston sijoituskohteita valittaessa kannattaa siis kiinnittää huomiota kuluihin, ja niihin kannattaa palata myöhemminkin säännöllisesti.
– Eli jos ei muista tai ei ole tarkistanut kuluja sopimuksen teon jälkeen, nyt on hyvä hetki tarkistaa ne. Pienikin muutos kulurakenteessa voi parantaa henkilöstön etuuden todellista arvoa merkittävästi ilman, että itse palkitsemisratkaisua tarvitsee muuttaa, Mäkinen toteaa.
Erot voivat olla yllättävän suuria
Henkilöstörahastojen hintojen vertailu ei ole ihan helppoa ja suoraviivaista, mutta juoksevat kulut antavat hyvän indikaation. Myös henkilöstörahastoja tarkasteltaessa kokonaiskulusuhde TER (Total Expense Ratio) kuvaa hyvin sitä, kuinka suuri osa rahaston varoista menee juokseviin kuluihin.
Erot kokonaiskulusuhteessa johtuvat yleensä siitä, että henkilöstörahasto A hyödyntää passiivisia indeksirahastoja ja henkilöstörahasto B aktiivisesti hoidettuja rahastoja.
– Rahasto on helppo perustaa asiakkaan tuottotavoitteeseen pohjautuvaan indeksirahastoista koostettuun rakenteeseen, jonka sijoitusallokaatio päivittyy markkinoiden kehityksen mukaan, sanoo Lammi.
Esimerkkilaskelmassa oletetaan, että henkilöstörahastossa on varoja viisi miljoonaa euroa, ja rahastoon kertyy uusia palkkioeriä nettona 200 000 euroa vuodessa (maksetut erät miinus nostetut erät, ilman sijoitustuottoja). Erilaisten sijoituskohderatkaisujen kuluerot voivat muodostua suuriksi, vaikka prosentit ovat pieniä.
Kuinka paljon esimerkiksi TER 0,6 prosenttia on lopulta edullisempi kuin TER 1,4 prosenttia? Tällaiset kulutasot ovat markkinoilla todellisia. Lähitapiolan laskelmassa otetaan huomioon korkoa korolle -ilmiö ja se, että pienempi TER tarkoittaa myös hieman korkeammalle pääomalle laskettavaa tuottoa kuin korkean TER:n vaihtoehto. Sijoitusaika on kymmenen vuotta ja tuotto-oletus viisi prosenttia molemmissa vaihtoehdoissa.
– Kulujen ero on vain 0,8-prosenttiyksikköä, mutta kymmenen vuoden jälkeen euroissa on eroa noin 680 000 euroa. Ero kiihtyy ajan myötä, ja 20 vuodessa ero on jo yli kaksi miljoonaa euroa. Se ei siis kerry henkilöstölle vaan siirtyy kaikki kuluihin. Pieneltä tuntuva ero voi siis syödä satoja tuhansia tai jopa miljoonia euroja pitkässä juoksussa, Mäkinen havainnollistaa.
LUE MYÖS:
Sijoitatko rahastoihin? Yksi virhe voi tulla kalliiksi