Yritysten omistajat reagoivat nopeasti muutoksiin osinkoverotuksessa ja nostavat osinkotuloja kevyemmän verotuksen raja-arvoihin asti. Osinkoverotuksen kiristäminen kannustaa myös lykkäämään osingonjakoa ja kerryttämään yrityksen nettovarallisuutta.
Asia ilmenee tuoreesta Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimuksesta. Siinä tarkastellaan 2010-luvulla tehtyjä muutoksia näihin veroasteikon raja-arvoihin ja tutkitaan kuinka yritysten omistajat reagoivat veronmuutoksiin.
– Yritysten omistajat pystyvät optimoimaan yrityksestä nostamiensa osinkotulojen määrän ja nostavat osinkotuloja matalamman verotuksen raja-arvoihin asti. Osinkoverotuksen rajojen kiristämisen myötä suurempi osuus voitoista jätettäisiin yritykseen kerryttämään nettovarallisuutta, ja pienentyneet osingot maksettaisiin omistajille osin palkkana osingon sijaan, vanhempi tutkija Aliisa Koivisto VATT:sta tiivistää tiedotteessa tutkimuksen havainnot.
Yritysten voitonjako reagoi voimakkaasti muutoksiin osinkoverotuksessa
Vuosina 2006–2011 kevyemmän osinkoverotuksen euromääräinen raja oli 90 000 euroa. Vuonna 2012 rajaa laskettiin 60 000 euroon ja vuodesta 2014 raja-arvo on ollut 150 000 euroa. Raja-arvon jälkeen osinkotulot ovat korkeammin verotettua pääomatuloa.
Vuoden 2014 veromuutos kevensi korkean nettovarallisuuden yritysten osinkoverotusta huomattavasti. Tutkimuksessa havaitaan, että nämä varakkaat yritykset kasvattivat omistajille maksettavia osinkoja keskimäärin kahdeksan prosenttia samalla kun omistajan palkka samasta yrityksestä pieneni kahdeksan prosenttia.
– Yrityksestä nostettavien osinkotulojen määrää on helppo optimoida. Yritysten omistajat nostavat osinkotuloja usein matalamman osinkoverotuksen raja-arvoihin asti ja muuttavat voitonjakoa veroasteikon raja-arvojen muuttuessa, Koivisto kertoo.
Osinkovero on Suomessa matala listaamattomille yrityksille, joilla on vahva nettovarallisuus, sekä kansainvälisesti verrattuna että verrattuna muihin tuloveroihin. Erityyppisten yritysten omistajat ovatkin hyvin erilaisessa asemassa verotuksellisesti.
Vuosina 2006–2013 matalamman osinkoverotuksen raja oli yhdeksän prosenttia osakkeen matemaattisesta arvosta. Vuodesta 2014 lähtien on ollut voimassa nykyinen kahdeksan prosentin raja-arvo.
Tutkimuksessa havaitaan, että nettovarallisuusrajan madaltaminen vaikutti voimakkaasti maksetun osingon määrään. Yritykset, jotka maksoivat aiemmin osinkoa yhdeksän prosenttia suhteessa nettovarallisuuteen, kiristivät osingon maksua uuden raja-arvon mukaisesti vastaamaan kahdeksan prosenttia nettovarallisuudesta.
– Valtaosa yrittäjistä ei nosta osinkotuloja yli nettovarallisuusrajan, koska raja-arvon ylimeneviä osinkotuloja verotetaan ansiotulona ja heidän olisi lähes sama nostaa yrityksestään palkkaa. Siirtämällä osingonjakoa omistaja voi myös lykätä veronmaksua sekä kasvattaa yrityksen nettovarallisuutta, mikä mahdollistaa kevyemmän osinkoverotuksen tulevaisuudessa, Koivisto toteaa.
Osinkoveron muutoksilla ei havaittu tutkimuksessa olevan vaikutuksia yritysten liikevaihtoon tai investointeihin.
