Venäjä on pystynyt korvaamaan Ukrainan sodassa kärsimiään valtavia miestappioita ilman, että kuolleiden määrä olisi synnyttänyt vastaavaa yhteiskunnallista vastareaktiota kuin syksyn 2022 liikekannallepano.
Politiikan tutkijan Konstantin Ivanovin mukaan yksi syy on se, että venäläiset suhtautuvat vapaaehtoiseen sopimussotilaspalvelukseen pikemminkin markkinakauppana kuin kansalaisen poliittisena velvollisuutena.
Ivanov irjoittaa Riddle Russia-verkkojulkaisussa, että Venäjän johto on käytännössä onnistunut erottamaan sodan valtavat henkilöstötappiot suuresta osasta yhteiskuntaa. Sopimuksen rahasta allekirjoittanut sotilas nähdään ihmisenä, joka on itse hyväksynyt riskin. Hänen kuolemansa jää tällöin ennen kaikkea hänen läheistensä tragediaksi.
Vapaaehtoisen ei katsota olevan valtion pakottama
Ivanov viittaa Levada-keskuksen sosiologien havaintoihin, joiden mukaan venäläisten suhtautuminen sopimussotilaisiin ja Wagner-joukkoihin eroaa selvästi suhtautumisesta varusmiehiin ja liikekannallepantuihin. Vapaaehtoisesti lähteneiden kohtalosta ei samalla tavoin odoteta muun yhteiskunnan kantavan huolta.
Ero näkyi syksyllä 2022. Vladimir Putinin määräämä osittainen liikekannallepano toi asevoimiin noin 300 000 reserviläistä, mutta samalla Venäjältä pakeni arviolta 700 000–1 000 000 ihmistä, useilla alueilla puhkesi protesteja ja Putinin kannatus laski Levada-keskuksen mittauksessa 83 prosentista 77 prosenttiin. Kreml ei ole sen jälkeen käynnistänyt vastaavaa uutta kutsunta-aaltoa.
Ivanovin mukaan ero on perustavanlaatuinen. Liikekannallepanossa valtio ilmoittaa kansalaiselle, että tämän on lähdettävä sotaan. Sopimussotilaan kohdalla suhde esitetään kaupankäyntinä: valtio tarjoaa rahaa ja yksilö päättää ottaa tarjouksen vastaan.
Näin myös vastuu siirtyy Ivanovin tulkinnassa osittain valtiolta sotilaalle itselleen.
Venäjä on viime vuosina tehnyt kaupasta yhä houkuttelevamman. Sopimuksen allekirjoittamisesta maksettu kertakorvaus oli syksyllä 2022 liittovaltion tasolla 195 000 ruplaa, mutta vuoteen 2026 mennessä eri alueet tarjoavat jo useiden miljoonien ruplien palkkioita. Päälle tulee vähintään 210 000 ruplan kuukausipalkka sekä kuolleiden omaisille maksettavia korvauksia.
Järjestelmä on antanut Venäjän johdolle mahdollisuuden ostaa sotaan uusia miehiä ilman poliittisesti paljon vaarallisempaa pakkovärväystä. Ivanovin mukaan juuri vapaaehtoisuuden muodollisuus on järjestelmän yhteiskunnallisen kestävyyden kannalta ratkaisevaa.
Samaan aikaan tappiot ovat poikkeuksellisen suuret. BBC:n venäjänkielisen palvelun ja Mediazonan yhteishanke oli heinäkuun 2026 loppuun mennessä vahvistanut nimeltä 236 066 kuollutta venäläissotilasta. Todellinen määrä on niiden mukaan suurempi, sillä kaikki kuolemat eivät päädy julkisiin lähteisiin.
Venäläinen on oppinut hyväksymään passiivisesti valtion toimet
Ivanov näkee taustalla laajemman muutoksen Venäjän yhteiskunnassa. Hänen mukaansa kahden vuosikymmenen epäpolitisiointi on opettanut kansalaiset ennen kaikkea passiiviseen hyväksyntään, ei aktiiviseen osallistumiseen valtion poliittisiin hankkeisiin. Venäläiset eivät sankoin joukoin lähteneet sotaan ideologisen ”venäläisen maailman” puolesta, mutta riittävän suuri joukko on ollut valmis lähtemään rahasta.
Tämä auttaa selittämään, miksi sodan raskaat tappiot eivät ole tähän asti pakottaneet Kremliä muuttamaan kurssiaan. Niin kauan kuin uusia miehiä voidaan ostaa vapaaehtoisilla sopimuksilla, sodan kustannukset eivät jakaudu tasaisesti koko yhteiskunnalle.
Mallin heikkous on sen hinta. Ivanovin mukaan jatkuvasti kasvavat värväyspalkkiot kertovat siitä, että vapaaehtoisten tarjonta ei ole rajaton. Jos rahalla saatavien sotilaiden määrä vähenee tai valtion taloudellinen liikkumavara heikkenee, Kreml voi joutua jälleen turvautumaan poliittisesti paljon vaarallisempaan vaihtoehtoon eli uuteen liikekannallepanoon.