Venäjä on lisännyt aseiden tuotantoa voimakkaasti sodan aikana, mutta nyt maan sotateollisen kompleksin tuotantokapasiteetti näyttää saavuttaneen rajansa. Venäjän talouskehitysministeriön tuoreeseen ennusteeseen viitaten taloustieteilijä ja entinen apulaisvaltiovarainministeri Sergei Aleksašenko päättelee, ettei ”Venäjän sotateollisessa kompleksissa ole enää vapaata kapasiteettia”.
Sotilasmenojen voimakas kasvu on ollut yksi Venäjän viime vuosien talouskasvun tärkeimmistä vetureista. Sodan neljän ensimmäisen vuoden aikana investoinnit kolmelle pääosin valtionyhtiöistä koostuvan sotilastuotannon alalle yli kaksinkertaistuivat. Harvardin yliopiston Davis Centerin vieraileva Venäjän talouden tutkija Andrei Jakovlev totesi, että kasvaneiden valtion tilausten täyttämiseksi yhtiöt ryhtyivät kilpailemaan työntekijöistä palkankorotuksilla.
Italialaisen pankkikonsernin Intesa Sanpaolon analyytikot arvioivat, että Venäjän talous on yhä riippuvaisempi julkisista menoista ja sotilassektorista, kun taas siviilitalous supistuu vähitellen. Kasvun hidastumisesta huolimatta sotilastuotannon alat kuuluvat hallituksen ennusteessa yhä nopeimmin kasvaviin toimialoihin. Niiden tasolle yltää vain lääketeollisuus.
Kremliä lähellä olevan TsMAKP-analyysikeskuksen mukaan sotateollisuuden ulkopuoliset alat ovat olleet vuoden 2023 puolivälistä lähtien lähes pysähdyksissä, ja vuoden 2024 jälkipuoliskolla niiden tuotanto kääntyi laskuun.
Venäjä pystyy kuitenkin todennäköisesti pitämään tuotantovauhdin nopeana joissakin asejärjestelmissä, kuten drooneissa. Näin arvioidaan strategisten ja kansainvälisten tutkimusten keskuksen CSIS:n heinäkuussa julkaisemassa raportissa, jossa tarkasteltiin viittä suurta puolustusalan yritystä.
Raportin kirjoittajiin kuuluva Maria Snegovaja totesi, että Venäjä uudistaa asevoimiaan mittakaavassa, jota lännessä ei ehkä täysin ymmärretä. Maa yhdistää neuvostoajalta periytyvän teollisen kapasiteetin droonien, kompaktien elektronisen sodankäynnin järjestelmien ja muiden suhteellisen edullisten teknologioiden laajamittaiseen tuotantoon.
Kokonaisuutena Venäjän sotateollisuus kuitenkin rapautuu valtavista rahallisista sijoituksista huolimatta. Tähän tulokseen Chatham Housen tutkijat päätyivät jo vuosi sitten.
Venäjä ei heidän mukaansa onnistu kehittämään aidosti uusia ja teknisesti edistyneitä järjestelmiä: tuonnin korvaaminen kotimaisella tuotannolla on epäonnistunut, riippuvuus ulkomaisista toimittajista on suuri ja maa joutuu turvautumaan neuvostoajan perintöön. Tutkijat arvioivat, että lähivuosina Venäjän on yksinkertaistettava sotilastuotantoaan, hidastettava sen tahtia ja hyväksyttävä tuotteiden laadun heikkeneminen.