Tutkimuslaitos ja ajatushautomo Center for Strategic and International Studiesin (CSIS) mukaan sota Ukrainassa on kuluttanut merkittävästi Venäjän puolustuskykyä tavanomaisten aseiden osalta. Venäjän kalustotappiot Ukrainassa ovat 9 000–22 000 yksikköä. Alarajan määrä perustuu alankomaalaisen Oryxin avointen lähteiden perusteella laskettuihin tappioihin ja ylärajan arvio on Ukrainan asevoimien tekemä. Taisteluajoneuvojen osuus, mukaan lukien taistelupanssarivaunut, kalustotappioiden määrästä on 72–86 prosenttia.
Lännen asettamat Venäjän vastaiset pakotteet ovat haitanneet sekä kaluston korvaamista että sen korjaamista. Suurimman iskun Venäjän puolustuskompleksille ovat aiheuttaneet vientikiellot optisille järjestelmille, laakereille, moottoreille, työstökoneille ja mikrosiruille. Aiemmin niitä toimitettiin pääosin Yhdysvalloista ja Euroopasta.
Venäjän puolustusteollisuus etsii ja muodostaa tapoja kiertää pakotteita ja samaan aikaan yrittää muokata aseita toisiin tarkoituksiin, käyttää siviiliteknologiaa ja korvata uusia laitteita vanhoilla. Rintamalle tuodaan ”uusina” aseina 50- ja 60-lukujen panssari- ja miehistönkuljetusvaunuja ja jalkaväen taisteluajoneuvoja sekä 40–60-lukujen tykkejä.
Venäjän puolustusministeriö turvautuu myös jatkuvasti erityyppisten ohjusten muunnoksiin pitääkseen yllä jatkuvaa tulitusta Ukrainan alueelle. Venäjän kumppanimaat, kuten Iran ja Kiina, voivat vahvistaa sen kykyä jatkaa näitä hyökkäyksiä. Venäjä käyttää myös maailmanlaajuisia tuotantoketjuja ja pöytälaatikkofirmoja kaksitoimisten komponenttien ja siviiliteknologian hankintaan.
Suuri tuontitarve kuitenkin helpottaa eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten viranomaisten työtä näiden toimien jäljittämisessä, minkä ansiosta korvaavan teknologian hankintayritykset ovat pääosin epäonnistuneet. Pakotteiden ansiosta venäläisten aseiden laatu heikkenee, kun taas Ukrainan käytössä olevan aseistuksen laatu paranee sitä mukaa, mitä uudenaikaisempaa kalustoa länsi toimittaa. Tämä pakottaa Kremlin muuttamaan Ukrainan vastaisen sotansa strategiaa.
Asiantuntijoiden mukaan Venäjä ei enää edes pyri laajoihin hyökkäyksiin vaan ainoastaan pitkittämään sotaa. Tällä pyritään antamaan omalle aseteollisuudelle aikaa perustaa uutta tuotantoa ja tuotantoketjuja, kuluttamaan Ukrainan inhimillistä, taloudellista ja sotilaallista kykyä ja mikä tärkeintä, kuluttamaan loppuun läntisten poliitikkojen ja yleisön kärsivällisyys osoittamalla, että sota on tullut umpikujaan ja että Venäjä voi jatkaa sotaa loputtomiin.