Koska liikenteestä kerättävä verokertymä vähenee autokannan sähköistyessä pitäisi vihreiden kansanedustajan Saara Hyrkön mukaan nyt nopeasti miettiä keinot, jolla vajetta voidaan paikata. Hän esitti blogissaan kilometriveroa eli siirtymistä käyttöpohjaiseen maksuun autoilussa.
Miten kilometrivero toteutettaisiin, satelliittipaikannuksellako? Asia oli tapetilla ensi kertaa kymmenisen vuotta sitten, jolloin autoihin ideoitiin pakolliseksi ”pientä paikannuslaitetta”.
Hyrkkö vastaa suhtautuneensa kriittisesti paikannukseen perustuvaan malliin ja jatkaa, että hänellä ei ole mietittynä mitään valmista toteutustapaa.
– Halusin nostaa tämän asian keskusteluun, koska on tosiasia, että liikenteen verotuotot vähenevät. Siihen on hyviä syitä, kuten ajoneuvokannan sähköistyminen, ja sitten taas muita syitä, kuten hallituksen lyhytnäköiset päätökset vaikkapa bensaveron laskemisesta, joilla nakerretaan veropohjaa, Hyrkkö sanoo.
Liikenteestä on arvonlisäverot mukaan lukien kerätty noin kahdeksan miljardia euroa vuosittain. Hyrkköä huolestuttaa, mikä on summa tulevina vuosina.
– Pitäisi pistää hösseliksi nyt, eikä vasta sitten kun huomataan, että verotulot ovat kadonneet. Pitää olla rohkeutta suunnitella autoilun verotusta erilaisilla aikajänteillä.
– Tarve voi olla edessä nopeammin kuin uskotaankaan, siksi olisi tärkeää että eri vaihtoehdot valmisteltaisiin ja mietittäisiin niiden toteuttamiskelpoisuus.
Hyrkön mielestä suurissa kaupungeissa tienkäytön verottamista voitaisiin kokeilla ensin, kun niissä muutenkin on ahtainta ja julkisessa liikenteessä paras tarjonta.
– Vihreissä olemme pitäneet esillä ruuhkamaksuja, jotka voisivat perustua vaikkapa tietulleihin. Olisikin järkevää, että suurille kaupungeille annettaisiin mahdollisuus pilotoida tätä, kun siellä se on muutenkin relevanteinta.
Aikanaan ruuhkamaksuja pohdittiin pääkaupunkiseudulla porttiratkaisuna, joiden ohi ajaessa maksu lähtee autoilijan tililtä, ja esimerkiksi vilkkaimpina aikoina hieman suurempana. Hyrkön mukaan tämä malli voisi edelleen olla yksi mahdollisuus.
– Fyysisiä porttirakenteitahan on käytössä muuallakin. Paikannuksessa on kiistattomat ongelmansa, joita ei käsitykseni mukaan ole aukottomasti pystytty ratkomaan.
Samalla sähköautoihin siirtymistä pitää Hyrkön mukaan edelleen vauhdittaa. Hän sanoo pitävänsä erikoisina perussuomalaisista kuultuja heittoja erillisestä sähköautojen verotuksesta.
– Ei liikenteen sähköistymisessä pidä asettua vastavirtaan ja säätää sähköautoille jotain raippaveroa.
Bensavero on Hyrkön mukaan tehokas tapa ohjata liikennettä puhtaaseen suuntaan ja se pitäisi sitoa indeksiin. Ohella pitäisi valmistella kansallinen liikenteen päästökauppa perälaudaksi siltä varalta, jos päästövähennystavoitteisiin ei päästä.
Autokannan uusiutuminen ei toisaalta ole Hyrkön mielestä niin pitkällä, etteikö edelleen tarvittaisi myös sähköauton hankintaan sekä esimerkiksi latausinfran kehittämiseen liittyviä tukia.
Samaan aikaan Hyrkön mukaan pitää mieltää, että edelleen monessa paikassa Suomessa autoa tarvitaan, kun julkista liikennettä ei ole, eikä kaikilla kotitalouksilla ole mahdollisuuksia sähköauton hankintaan. Hänen mielestään kilometriverotukseen tarvitaan siksi oikeudenmukaisuuselementti, joka voisi olla energialaina, energiaraha tai niin kutsuttu hiiliosinko.
Energiaraha olisi vähävaraiselle syrjäseudun asukkaalle maksettava kuukausittainen summa.
Tarvitaanko Suomessa oikeasti lisää tukihimmeleitä?
– Se on hyvä kysymys. Pitäisi miettiä, onko perusturvassa olemassa jokin elementti mitä voisi hyödyntää. Isossa kuvassa vihreiden tavoitteena on perustulo, joka osaltaan vastaisi tähänkin. Tällaisia hiiliosinkomalleja on kehitetty maailmalla, jotka eivät koske vain liikennettä, ja joiden tavoitteena on, että ei synny väliinputoajia, vaan että ihmisille tulisi selvemmin näkyväksi se hyöty vihreästä siirtymästä, eikä vain kustannukset, Hyrkkö sanoo.
Hyrköllä ei ole laskelmia siitä, paljonko kilometriveroa tai vaikkapa pk-seudun ruuhkamaksuja pitäisi kerätä hiipuvien bensaverojen kattamiseksi, tai millainen Suomen alue on riittävän maaseutua, jotta maksutaakkaa tienkäyttömaksuista kevennetään.
– Se pitäisi ministeriössä ja yhdessä kuntien kanssa valmistella. Nämä ovat juuri niitä yksityiskohtia, joita pitäisi ratkoa.
Muutamia vuosia sitten pk-seudun ruuhkamaksusuunnitelmissa arvio oli, että kehyskunnasta säännöllisesti Helsinkiin töihin autoilevalle ruuhkamaksut toisivat noin 700-1000 euron laskun vuodessa. Ruuhkamaksut vaativat lakimuutoksen.
Hyrkön mukaan ruuhkamaksulainsäädännöstä tehtiin viime kaudella varsin pitkälle menevää valmistelua, sillä asia oli Sanna Marinin (sd.) kaudella hallitusohjelmassakin. Malli olisi mahdollistanut maksujen perimisen, mutta jättänyt päätöksen alueiden omaan harkintaan.
– Se itse esitys jäi sitten viime kaudella antamatta, ja se kannattaisi kyllä pöytälaatikosta kaivaa.
