Toissa vuonna mittamme tuli täyteen. Asensimme veljeni kanssa yömyöhällä vanhempiemme talon eteen portin. Askartelimme siihen kyltin, jossa varoitimme meistä ”vihaisista omaisista”.
Olimme avuttomia kotimyyntifirmojen edessä. Heitä oli rampannut vanhempiemme luona jatkuvasti. Viime vuosina tahti oli kiihtynyt. Asuin itse eri paikkakunnalla ja veljeni oli usein matkoilla.
Oli aurinkopaneelien asentajia, kattofirmoja, putki- ja sukitusfirmoja, sähköfirmoja, ilmanvaihdon parantajia, kylpyhuoneen remontoijia. Kantapään kautta opin, että vanhempien kuulumisia kysellessä piti aina muistaa tärkein: Onko teidän ovella käynyt jotain ihmisiä? Tai tullut sisälle? Tarjonnut jotain remonttia?
Tässä yhteydessä isä saattoi mainita jostain miehestä. Jonka kanssa oli ollut puhetta jostain remontista. Seuraavaksi tärkein kysymys oli tämä: Milloin hän kävi teillä?
Olin selvittänyt lainsäädännön kiemurat kuluttajaneuvonnasta. Minulla oli sähköpostipohja valmiina, jota oli ehditty soveltaa jo useasti. Kunhan vain ehtisimme ajoissa. Jos remontti oli ehditty jo aloittaa, tilaisuus oli usein mennyttä. Ja tähän firmat kaikin keinoin pyrkivät.
Valmis pohjateksti kuului näin: ”Teimme sopimuksen X firman kanssa remontista X kohteessa X, mutta haluamme purkaa sopimuksen tällä sähköpostilla välittömästi kuluttajansuojalakiin perustuvalla oikeudella.”
Siihen linkiksi kuluttajasuojalaki, jossa oli mustaa valkoisella 14 päivän peruuttamisoikeudesta. Sitten piti saada isä vain suostumaan lähettämään firmalle kyseinen sähköposti. Usein lisäsimme tekstiin vielä pelotteluksi maininnan, että tytär tai poika on ollut yhteydessä kuluttajaviranomaisiin.
Näin siksi, koska tiesimme firman edustajien pyrkivän seuraavaksi painostamaan vanhempiani uuteen kotikäyntiin, jossa peruutuksen syistä voisi keskustella ”rauhassa”.
Mieheni komensi myyntifirman ulos
Kerran näin oli tapahtunutkin. Kuulin siitä jälkikäteen, kun mieheni kertoi isäni soittaneen hänelle hädissään kesken työpäivän kysyäkseen, pitäisikö kylpyhuoneremontti sittenkin aloittaa, kun paikalle tulleen myyntifirman edustajan mukaan saumoissa oli vakavia puutteita.
Mieheni oli pyytänyt isääni antamaan puhelimen välittömästi myyntifirman edustajalle ja ladannut suoraan: ”Nyt keräätte tavaranne ja poistutte sieltä saman tien!”
Olimme yrittäneet puhua vanhemmillemme, että olisivat aina ensin yhteydessä meihin, ennen kuin allekirjoittavat yhtäkään sopimusta. Miehelläni on asiantuntemusta talonrakennuksesta ja remonteista. Olimme selittäneet, miten heille kaupattavat remontit olivat järjestäen ylihintaisia ja kuinka vastaavat saisi kilpailuttamalla reiluun hintaan. Olimme tarjonneet apuamme. Kaikesta huolimatta olimme jatkuvassa hälytystilassa.
Kun molemmat vanhempamme ovat nyt hoivakodissa, luulimme päässeemme vihdoin eroon kotimyyntifirmoista. Näiden lonkerot ulottuvat kuitenkin kauas. Kevättalvella postilaatikkoon tuli yllättäen tuhansien eurojen lasku, jossa eräs firma yritti karhuta saataviaan toista vuotta sitten aloitetusta remontista, joka oli jäänyt kesken. Tutulla sähköpostipohjalla isäni oli ilmoittanut heille remontin perumisesta ja että veljeni haluaa olla ehdottomasti paikalla, jos asiasta neuvotellaan.
Tämän jälkeen heistä ei ollut kuulunut yli vuoteen mitään. Mieheni oli paikannut firman jäljiltä ulkoseinään syntyneen reiän, josta olisi tuullut muuten kylmää ilmaa sisään talvella.
Vanhempani ovat kilttejä ihmisiä
Olen ollut järkyttynyt siitä, miten tällaiset kotimyyntifirmat käyttävät hyväksi iäkkäitä ihmisiä. Kaikki se hyvä, mitä vanhemmissani on, kääntyi kaupantekotilanteissa heitä vastaan. Vanhempani ovat koulutettuja, mutta alkavat muistisairaudet olivat varmasti vaikuttaneet siihen, miten he olivat alttiita painostukselle. Samalla he ovat olleet aina ihmisiä, jotka halusivat pitää talonsa kunnossa. Huolehtia omista asioistaan niin pitkään kuin mahdollista. Ja uskoa toisista ihmisistä hyvää.
Tunnen yhä kylmät väreet, kun isäni kerran mainitsi, miten heille oli syntynyt ”yhteys”. Kuinka erään myyntifirman edustaja oli laskenut kätensä isäni hartioille ja lohduttanut johonkin liittyen, että ”kyllä se tästä”.
Tunsin syyllisyyttä siitä, että meidän olisi pitänyt kyetä vastaamaan paremmin näihin vanhempiemme tarpeisiin. Samalla ikävältä tuntui se, että tavatessamme puheenaiheet pyörivät usein remonttien ympärillä. Miten me jouduimme painostamaan ja vaatimaan isää toimimaan niin tai näin. Herkkänä ihmisenä hän ahdistui myös tästä.
Kyseenalaisin keinoin toteutettavasta kotimyynnistä uhkaa tulla entistä kannattavampi bisnes, kun Suomessa on yhä enemmän ikäihmisiä, jotka asuvat vielä omissa kodeissaan.
Kannatan kotimyyntiä koskevan lainsäädännön tiukentamista tavoilla, joita kuluttaja-asiamies on esittänyt. Verkkouutisten haastattelussa myös vanhusasiavaltuutettu patistaa päättäjiä toimimaan.
Kaiken tämän keskellä en voi olla ajattelematta myyntifirman edustajaa, joka tulee ikäihmisen kotiin. Painostaa ja käyttää hyväksi tämän heikentynyttä tilaa. Mitä hänen mielessään liikkuu? Ja kuinka hän kykenee kovettamaan itsensä?
LUE MYÖS:
Vanhusasiavaltuutettu patistaa päättäjiä: Huijarifirmat saatava kuriin
Ex-myyjä avautuu ikäihmisten huijauksesta: ”Oksettavaa”
