Venäjän Ukrainaan kohdistamia aluevaatimuksia pidetään nimekkään venäläisjournalistin Andrei Pertsevin mukaan lännessä liian usein toisarvoisina suhteessa hyökkääjän kannalta tärkeämmiksi otaksuttuihin kysymyksiin, kuten pakotteiden purkamiseen, Naton laajentumiseen ja taloussuhteisiin Yhdysvaltojen kanssa.
– Venäjän neuvottelukumppanit ovat taipuvaisia uskomaan, että alueet ovat Moskovalle vain pelimerkki – varsinkin kun on vaikea ymmärtää, että kukaan kävisi niin tuhoisaa sotaa vain saadakseen haltuunsa muutaman pienen, pahoin vaurioituneen kaupungin Itä-Ukrainassa, Pertsev kirjoittaa yhdysvaltalaisen Carnegie Endowment -ajatushautomon artikkelissa.
On kuitenkin hänen mukaansa olemassa runsaasti näyttöä siitä, että alueet ovat itsensä imperiumin palauttajaksi mieltävälle Vladimir Putinille vähintään yhtä tärkeä kysymys kuin pakotteiden poistaminen, Venäjän aineellinen hyvinvointi ja jopa hänen oman hallintonsa kohtalo.
Vuoden 2025 lopussa Putin alkoi pitää aiempaa useammin julkisia tapaamisia kenraaliensa kanssa. Esittelemällä niissä Venäjän armeijan todellisia – ja usein myös fiktiivisiä – voittoja Putin on pyrkinyt Pertsevin mukaan viestittämään presidentti Donald Trumpin hallinnolle, että USA:n kannattaisi painostaa Ukrainaa luovuttamaan Donbasin alueen jäljellä olevat osat ilman taistelua.
Televisioidut tapaamiset ovat jatkuneet myös sen jälkeen, kun rauhanneuvottelut ajautuivat joulukuun puolivälissä umpikujaan. Niissä käydyt keskustelut ovat usein hyvin yksityiskohtaisia – kaupunkitaistelujen kulusta on saatettu raportoida Putinille jopa yksittäisten katujen tarkkuudella.
– Näissä tapaamisissa Putin ei keskustele vain Donbasin alueesta, vaan kaikkien niiden neljän alueen – Donetskin, Luhanskin, Hersonin ja Zaporižžjan – ”vapauttamisesta”, joihin kohdistuvia vaatimuksia Venäjä vuonna 2022 esitti, mutta joita se ei täysin hallitse. Vuosittaisessa televisioesiintymisessään 19. joulukuuta hän toisti saman tavoitteen kaikkien näiden alueiden miehittämisestä, Pertsev toteaa.
Tällaiset lausunnot herättävät hänen mukaansa kysymyksiä siitä, olisiko Putin valmis rauhaan edes siinä tapauksessa, että Venäjä saisi hallintaansa koko Donbasin.
– Moskovan aluetavoitteet ovat paljon laajemmat. Suorapuheisimmat henkilöt Putinin lähipiirissä puhuvat avoimesti myös neljän ”liitetyn” alueen ulkopuolisten Ukrainan osien valtaamisesta. Esimerkiksi Putinin avustaja Nikolai Patrušev sanoi julkisesti vuonna 2025, että myös Odessan tulisi olla osa Venäjää, Pertsev korostaa.
Venäjän armeijan hidas eteneminen sen enempää kuin maan synkistyvät talousnäkymätkään eivät Pertsevin mukaan saa Putinia tinkimään valloitustavoitteistaan.
– Ottamalla haltuun pieniä ukrainalaisia kaupunkeja ja kyliä Venäjän presidentti yrittää ilmeisesti herättää henkiin imperiumin, jonka hajoamista hän on luonnehtinut vuosisadan suurimmaksi geopoliittiseksi katastrofiksi. Ei olekaan sattumaa, että virallisessa retoriikassa miehitettyjä alueita ei kutsuta ”uusiksi” vaan ”historiallisiksi”, Pertsev sanoo.
Venäläiskomentajat ymmärtävät hänen mukaansa täysin, että Putin haluaa lisää ukrainalaista maata, ja selostavat siksi taisteluita pienimmistäkin asutuskeskuksista jopa tuskallisen yksityiskohtaisesti. Jokainen Putinin ja hänen kenraaliensa julkinen tapaaminen luo venäläisille odotuksia yhä uusista menestyksistä ja kasvattaa siten sodan pitkittymisen todennäköisyyttä.
– Venäläinen yhteiskunta on ehkä entistä väsyneempi taisteluihin ja Venäjän talousongelmat saattavat syvetä, mutta Putin ei pidä kumpaakaan asiaa vakavana uhkana. Hän uskoo, että Venäjä kykenee sopeutumaan. Niin kauan kuin pienten ukrainalaisten kaupunkien ja kylien hallinta on hänelle tärkeämpää kuin taloudelliset menetykset tai neuvottelut Valkoisen talon kanssa, sota jatkuu ja uusia tekosyitä rauhanneuvottelujen torpedoimiseksi löytyy, Pertsev tiivistää.
