Venäjän luonne imperialistisena suurvaltana on kiistattomasti sekä historiallinen tosiasia että edelleen vaikuttava geopolitiikan ongelma, toteavat Aspen-instituutin tutkija Artem Šaipov ja Ukrainan parlamentin neuvonantaja Julia Šaipova Foreign Policy -lehdessä.
– Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Venäjän imperiumi välttyi pysyvältä hajoamiselta, joka kohtasi muita monikansallisia mannermaaimperiumeja, kuten Osmanien valtakuntaa ja Itävalta-Unkaria, he sanovat.
– Neuvostoliitto ei vain vallannut takaisin suurinta osaa niistä ei-venäläisistä maista – Ukraina, Valko-Venäjä, Georgia, Armenia ja Azerbaidžan mukaan lukien – jotka olivat vuoden 1917 bolševikkivallankumouksen jälkeen julistautuneet itsenäisiksi, vaan laajensi imperiumiaan vielä toisen maailmansodan aikana liittämällä siihen Moldovan, Ukrainan länsiosan ja muita alueita, he toteavat.
Toisin kuin Ranska ja Britannia, Neuvostoliitto ei heidän mukaansa myöskään osallistunut siirtomaavallan purkamisen aikakauteen, vaan päinvastoin laajensi vielä toisen maailmansodan jälkeen valtapiiriään ja tiukensi otettaan Itä- ja Keski-Euroopassa verisin toimin.
Pian vuonna 1991 tapahtuneen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjä ryhtyi tavoittelemaan imperiuminsa palauttamista, kirjoittajat muistuttavat.
Tämä on tarkoittanut muun muassa Venäjän masinoimia separatistiliikkeitä, sotilaallisia hyökkäyksiä, alueiden laittomia liittämisiä, palkkasotilaiden lähettämistä, verkkohyökkäyksiä, vaalien manipulointia, poliitikkojen myrkyttämistä ja laajamittaisia disinformaatiokampanjoita. Samaan aikaan vähemmistökansallisuuksien kansallisia pyrkimyksiä on pyritty aktiivisesti tukahduttamaan Venäjän sisällä.
– Miksi tämä perustava Venäjää koskeva tosiasia on jätetty lännessä lähes huomiotta näin pitkään ja myös niiden keskuudessa, jotka tutkivat ja analysoivat aluetta? Miksi on tarvittu raaka valloitussota ennen kuin useimmat läntiset Venäjä-asiantuntijat ovat edes alkaneet käsitellä Venäjän luonnetta laajana kolonialistisena hankkeena, he kysyvät.
– Monet tarkastelevat Ukrainaa ja muita entisen Neuvostoliiton alueen maita edelleen Moskovan imperialistisen linssin läpi, vaikka Venäjän aggressiivinen toiminta on ollut ilmeistä 1990-luvulla ja jo kauan sitä ennen, he toteavat.
– Koska kieli on ajattelun peili, meidän on ryhdyttävä purkamaan paradigmoja, jotka hämärtävät käsitystämme siitä, mitä Venäjä ja sen naapurit tosiasiassa ovat.
