Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa väittelevän Jari Melginin väitöstutkimus on kansainvälisesti ensimmäinen tutkimus, jossa päätösvallan jakoa pörssiyhtiöiden hallinnossa on selvitetty systemaattisesti hallitusten julkistamien päätösperiaatteiden avulla. Tutkimus perustuu laajaan eurooppalaiseen aineistoon.
– Hallituksilla on mielenkiintoinen itsesäätelevä rooli: ne päättävät itsenäisesti säännöistä, jotka määrittävät, kuinka paljon valtaa ne pitävät itsellään ja kuinka paljon sitä edelleen delegoidaan toimivalle johdolle. Noin puolet tutkituista yhtiöistä julkistaa ainakin olennaiset osat vallan rajoista, mutta esimerkiksi Suomessa julkistaminen on vielä harvinaista, Melgin kertoo väitöstiedotteessaan.
Hänen tutkimuksensa osoittaa, että eurooppalaisten yhtiöiden hallitukset ymmärtävät tehtävänsä hyvin eri tavoin.
– Asettamalla alhaiset rajat olennaisille päätöksille hallituksesta tulee käytännössä operatiivinen, kun taas yhtiöissä, joissa päätösvaltaa on delegoitu runsaasti johdolle, hallituksen merkitys osakkeenomistajien edustajana on vähäinen.
Melginin mukaan voidaan myös kysyä, onko nykymuotoisilla hallintorakenteilla edes edellytyksiä omistajien tahdon edustamiseen yhtiöiden koon kasvaessa, koska erittäin suurissa yhtiöissä olennaisia päätöksiä on vaikea identifioida. Tämän vuoksi hallituksista saattaa tulla jopa vain muodollisia elimiä ilman aitoa päätösvaltaa.
Väitöskirjan mukaan keskimääräinen päätösvallan raja oli vain 0,6 prosenttia yhtiön markkina-arvosta.
– Tämä tarjoaa hyvän vertailukohdan hallituksille, kun ne miettivät olennaisuuden rajaa yhtiössään. Tieto hallituksen vallan rajoista auttaa osakkeenomistajia arvioimaan edustajiensa toimintaa. Myös suomalaisille yhtiöille olisi eduksi, että niiden hallitukset julkistaisivat tarkemmin, mitkä asiat kuuluvat niille ja mitkä ne delegoivat edelleen johdon päätettäväksi, Melgin toteaa.
Hallitus – rahoittajan edustaja?
Jari Melginin analysoi myös hallituksen ja rahoittajien välistä suhdetta tilanteessa, jossa yhtiön rahoitustilanne on vaikea.
– Hallitus nähdään yleensä omistajien edustajana, mutta taloudellisessa kurimuksessa olevissa yhtiöissä voitiin havaita hallituksen muuttuvan omistajien edustajasta rahoittajien edustajaksi. Tilanteissa, joissa omistaja-arvo on hyvin matala suhteessa rahoittajien riskiin, hallitukset pyrkivät rajoittamaan johdon toimintavapautta turvatakseen paitsi rahoittajien intressit myös omaa mainettaan, hän toteaa.
Melgin käsitteli hallituksen ja omistajan suhdetta Representation-teorian kautta. Sen peruskäsitteet löytyvät politiikan teorian puolelta, ja ajatuksena on, että mikä tahansa organisaatio, jossa on suuri määrä edunsaajia, vaatii toimiakseen edustuksellisen elimen, joka ohjaa ja valvoo päätöksentekoa näiden puolesta.
KTM, VTM Jari Melgin väitöskirja Representation, Materiality and Decision Control – Essays on the role of Board of Directors as an Intermediate Actor in Corporate Governance tarkastetaan Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa perjantaina 6. toukokuuta.
