Maailmassa on käynnissä kilpailu kahden yhteiskuntajärjestelmän välillä, länsimaisen vapaan demokratian ja keskitetysti johdetun autoritaarisen järjestelmän välillä. Lännen voima kilpailussa on houkutus paremmasta elämästä. Autoritääriset maat käyttävät voimaa ja edustavat vakautta. Ukraina on tästä esimerkki. Se haluaa irti vanhoista juuristaan kohti länsimaista elämäntapaa.
Lännen taloudellinen ylivoima on rakentanut maailmanjärjestyksen, jonka säätelyssä sillä on suuri vaikutusvalta. Dollari, Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), läntinen pankkijärjestelmä ovat rahoitusjärjestelmän peruskivet. Vapaan maailmankaupan edut ovat kannustaneet maita poistamaan kaupan esteitä ja on luotu mekanismi vapaan kaupan esteiden torjumiseksi, Maailman kauppajärjestö (WTO).
Venäjän provosoimaton, raaka hyökkäys Ukrainaan on sota keskitetyn kontrollin ja vapauden välillä. Vapauden henkilökohtainen arvo näkyy hyvin ukrainalaisten tahdossa taistella maansa ja läntisen tulevaisuuden puolesta. Venäjä kykenee käskyttämään kansalaisiaan. Mutta motivaatio on merkittävä tekijä kaikissa sodissa. Sen osoitti myös Suomen talvisota.
Taistelu Ukrainasta ratkaistaan sotilaallisesti. Lännen jatkuva ja riittävä sotilaallinen apu ovat välttämättömiä Ukrainan menestykselle. Tukeakseen Ukrainan sotaponnisteluja länsi on asettanut taloudellisia pakotteita Venäjälle. Jotkut länsimaat saattoivat kuvitella voivansa osallistua Ukrainan tukemiseen vain pakottein tappavan sotilaallisen voiman sijasta. Tällainen ajattelu olisi ollut tuhoisa lännelle. Pakotteilla ei ole välittömiä vaikutuksia sotaponnisteluihin.
Pakotteita on asetettu Venäjälle laajasti. On sotilastarvikkeisiin ja niiden tuotantoon liittyviä pakotteita, kaupankäyntiin liittyviä pakotteita ja rahoitusjärjestelmään kohdistuvia pakotteita. Näillä kaikilla pakotteilla on vaikutuksia Venäjän lisäksi myös niitä asettaneisiin maihin. Lisäksi pyritään siihen, että ulkopuolisetkin maat joutuisivat niitä noudattamaan.
Venäjän osalta pakotteet ovat pääosin toimineet hyvin. Uusien aseiden valmistaminen on vaikeutunut. Kaupan ja rahamarkkinoiden rajoitukset heikentävät Venäjän talouden kehitystä. Energiapakotteet ovat sen sijaan vähentäneet kauppaa, mutta samalla nostaneet hintoja. Kauppa- ja rahoituspakotteilla on merkitystä, jos sota jatkuu pitkään. Ja niillä on toki myös moraalinen rangaistusluontoinen merkitys.
Länsimaille pakotteilla on myös melko suuri merkitys. Energian tuonnin rajoittaminen nostaa hintoja ja on vaikuttanut merkittävästi inflaation nousuun. Myös tuotantoketjujen muutokset ja muidenkin raaka-aineiden tuonnin rajoitukset kiihdyttävät inflaatiota. Yksittäiset yritykset kärsivät suuriakin tappioita kaupassaan ja sijoituksissaan Venäjälle.
Suurin vaikutus pakotteilla saattaa kuitenkin olla taloudelliseen maailmanjärjestykseen. Kehittyvät maat ovat huolissaan lännen rakentaman kauppa- ja rahoitusinfrastruktuurin toiminnasta, jos ne joskus joutuvat vastakkain lännen kanssa. Tämä on johtanut pyrkimyksiin irtautua ja kehittää muita mekanismeja sekä kauppaan että rahoitukseen.
Kaupassa länsimaiden tuotannon osuus jatkuvasti vähenee ja ne ovat yhä riippuvaisempia kehittyvistä maista. Riippuvuutta voi vähentää yksittäisten maiden kuten Kiinan osalta. On kuitenkin epärealistista palauttaa suurta osuutta tuotannosta länsimaihin. Aiemmin kaupassa länsimailla oli monopoliasema korkean teknologian tuotteiden suhteen. Näin ei ole enää. Onkin pelättävissä, että kaupassa saattaa muodostua tiiviimpiä lännen vastaisia ryhmiä. Niiden tarkoitus olisi torjua kaikkia pakotteita, joilla olisi vaikutuksia niihin.
Rahoituksen alalla lännen asema on edelleen vahva. Mutta pakotteiden johdosta keskustelu dollarin korvaamisesta ja omien pankkien yhteistoimintajärjestelmien kehittämisestä on lisääntynyt.
Suuri osa maailman maista on autoritäärisesti johdettuja. Meidän toiveemme on, että niistä kehittyisi vapaita demokratioita. Siksi meidän pitäisi välttää vastakkainasettelua länsimaat-muu maailma. Siksi meidän pitäisi miettiä, miltä meidän toimemme näyttävät suuressa osassa maailmaa. Venäjä-pakotteistakaan ei saisi muodostua pelotetta kaikille muille maailman maille. Näin näyttää nyt käyneen, kun kuullaan puheenvuoroja näistä maista. Siksi pakotteita ja niiden laajuutta ja kestoa tulisi harkita aina perusteellisesti. Pakotteet eivät saa olla vain tunteellisia reaktioita, vaan niiden pitäisi perustua tarkkaan poliittiseen ja taloudelliseen analyysiin.
Länsimaiden täytyy pitää huolta mallinsa vetovoimasta eikä siitä saa tehdä pelotetta. Kun kauppaministerinä kävin neuvotteluja autoritääristen maiden edustajien kanssa, aluksi neuvoin käsikirjan mukaan, kuinka asiat hoidetaan demokratian ja ihmisoikeuksien kannalta. Se sai vastapuolen vain jyrkästi puolustautumaan. Sitten ryhdyin kertomaan, kuinka Suomessa asiat hoidetaan ihmisoikeuksien kannalta ja mitä myönteisiä taloudellisia vaikutuksia sillä on. Se herätti kiinnostusta ja jopa vastakaikua. Meillä on vahva vetovoima, mutta se täytyy tarjota oikein.
