– Tämä on historiallinen aika, joka kohta alkaa. Nyt puhutaan sotilaallisesti liittoutuneesta Suomesta, turvallisuuspolitiikan asiantuntija, Aalto-yliopiston kyberturvallisuuden työelämäprofessori Jarno Limnéll toteaa Verkkouutisille.
Jo puolet kaikista Nato-maista on ratifioinut Suomen ja Ruotsin Nato-hakemukset. Suomen ja Ruotsin jäsenyys edistyi puolustusliiton huippukokouksessa Madridissa kesäkuun lopulla. Nato esitti hakijamaille kutsun tulla jäseniksi. Turkki on kuitenkin hankaloittanut maiden hakuprosessia.
Suomi on ollut pitkään sotilaallisesti liittoutumaton maa, vaikka varsinkin viime vuosien aikana on tehty yhä tiiviimpää kansainvälistä puolustusyhteistyötä useiden eri kumppanien kanssa. Tämän lisäksi hallitusohjelmissa on väläytelty monesti kuuluisaa Nato-optiota, joka on käytännössä tarkoittanut sitä, että Nato-jäsenyyttä voidaan hakea tarpeen vaatiessa, vaikka option lunastamiseen johtavaa tilannetta ei ole määritelty tarkasti.
– Nyt Suomi siirtyy (Nato-prosessin myötä) uuteen aikakauteen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskusteluissa ja konkreettisissa toimissa, Jarno Limnéll sanoo.
– Tämä on ihan uusi aikakausi, joka alkaa ennen vuoden vaihdetta.
Suomalaista Nato-keskustelua on käyty vuosikymmenien ajan. Puheenvuoroja ja kannanottoja on esitetty puolesta ja vastaan. Varsinkin kokoomus on ajanut tiukasti puolustusliiton jäsenyyttä, joka on pian saavutettu.
– Nyt on aika syventää Nato-keskustelua ja pohtia, mitä Nato oikeasti merkitsee Suomelle ja millainen Nato-maa Suomi on, Limnéll painottaa.
Uudenlaista ajattelua
Hän nostaa ensimmäisenä asiana esille Suomen sotilaallisen liittoutumisen myötä vaadittavan ajattelutavan muutoksen. Jatkossa Suomen pitää olla valmis tukemaan muita Nato-maita tiukoissa tilanteissa.
Yhteiset turvatakuut ovat Naton uskottavuuden perusta. Se vahvistaa myös Suomen turvallisuuden selkärankaa.
– Periaatteen mukaisesti Suomi ottaa apua vastaan kriisitilanteessa, mutta meidän pitää luonnollisesti olla valmiita auttamaan muita jäsenmaita erilaisissa kriisi- ja mahdollisesti sotatilanteissa, Limnéll toteaa.
– Tämä on aika uudenlaista ajattelua. Puolustusvoimien tehtäviin on kuulunut myös aikaisemmin kansainväliseen kriisinhallintaan osallistuminen. Mutta nyt me osallistumme käytännössä sotaan, jos jokin muu Nato-maa osallistuu.
Tämä asia on nostettava Limnéllin mielestä esille, ja siitä pitää käydä keskustelua.
– Kun Suomi haluaa, että meitä autetaan, niin silloin meidänkin pitää tukea sotilaallisesti muita.
Hänen mukaansa nyt on mietittävä, miten tämä ajattelumallin muutos ja siihen liittyvät konkreettiset toimet henkilöstön, kaluston ja yhteensopivuuden edelleenkehittämisen kautta viedään läpi.
– Tämä on iso muutos ajattelussa, että meidänkin pitää olla jatkossa valmiita auttamaan muita Nato-maita sotilaallisesti.
Limnéll arvelee, että tältä osin varmasti lainsäädäntöäkin joudutaan tarkastelemaan.
– Tämä on tärkeä asia Suomen Nato-jäsenyyden alusta alkaen, koska siten Suomi varmistaa tuen itselleen, kun on korkea valmius tukea muita. Silloin me olemme nimenomaan turvallisuuden tuottajia.
Puolustuskykyä ei pidä ulkoistaa
Toisena asiana Jarno Limnéll nostaa esille eurooppalaisten Nato-maiden puolustuskyvyn. Hän korostaa, että Suomi eikä mikään muukaan Nato-maa voi olla niin sanotusti vapaamatkustaja puolustusliitossa.
– Kansallista puolustuskykyä ei voi ulkoistaa puolustusliitolle, eikä siitä pidä tinkiä Nato-jäsenyyden myötä. Sanoisin, että asia on juuri päinvastoin.
Hänen mielestään Suomella on hyvä tilanne, koska puolustuskyvystä on huolehdittu ja maanpuolustustahto on korkealla tasolla.
– On hyvä sanoa sekin ääneen, että Suomen Nato-jäsenyys vahvistaa koko puolustusliiton turvallisuutta.
Limnéll katsoo, että Suomen viestin pitää olla Naton sisällä muiden jäsenmaiden suuntaan ihan samanlainen.
– Mikään muukaan jäsenmaa ei saa ulkoistaa omaa turvallisuuttaan. Puolustusbudjetin pitää olla kaksi prosenttia bkt:stä, on tehtävä konkreettisia toimia maanpuolustustahdon eteen ja sotilaallista suorituskykyä pitää kehittää.
– Suomen oltava tässä esimerkillinen ja vietävä tätä viestiä omalla esimerkillään eteenpäin Naton sisällä. Isommassa kuvassa täytyy muistaa, että jatkossa Yhdysvaltain keskeisin huomio tulee edelleen olemaan Kiinan suunnalla. Tilanne edellyttää Euroopalta enemmän vastuunkantoa ja toimintakykyä.
Kun eurooppalaiset Nato-maat huolehtivat omasta puolustuskyvystään, se on Limnéllin mukaan Suomenkin kannalta hyvä asia.
Upseerivaje
Kolmantena asiana hän painottaa Suomen upseerivajetta, joka vaikuttaa varusmieskoulutukseen ja integroitumiseen Naton rakenteisiin.
Tällä hetkellä ei tiedetä vielä tarkasti, kuinka paljon suomalaisia upseereita tarvitaan Naton esikuntiin ja rakenteisiin.
– Mutta Suomessa on jo nyt vajausta upseereista Puolustusvoimissa. Jos ajatellaan, että ensi vuonna tarvitaan esimerkiksi toista sataa upseeria erilaisiin Nato-tehtäviin ja ne tullaan täyttämään, niin kyllähän se yhtälö on vaikea, Jarno Limnéll sanoo.
– Jos ajatellaan, että keinona on vaikka kadettikurssien vahvuuksien lisääminen ja kadettikoulu kestää neljä vuotta, jonka jälkeen pitäisi kertyä vielä vähän kokemusta, niin vaikutukset näkyvät ehkä vasta vuosikymmenien päästä.
Limnéll korostaa, että henkilöstöasia Nato-jäsenyyteen liittyen on iso juttu, joka on vielä ratkaisematta.
– Ja se tulee todella nopeasti eteen. Tämä on myös tärkeää nostaa keskusteluun.
Hän muistuttaa myös työssä jaksamisesta.
– Minulle ovat upseerikaverit puhuneet työssä jaksamisesta. Nyt kun Puolustusvoimat ovat saaneet lisää määrärahoja, niin tulee lisää kertausharjoituksia. Mutta se porukka, joka niitä harjoituksia toteuttaa, ei lisäänny vahvuudeltaan.
– Kun varusmiessaapumiserä päättyy perjantaina, niin seuraavat alokkaat tulevat maanantaina. Sen lisäksi on kertausharjoituksia ja muita velvoitteita, ja lomallekin pitäisi päästä joskus.
Suomen erityisosaaminen
Jarno Limnéll mainitsee neljäntenä asiana Suomen kyvyn profiloitua Naton sisällä ja tuoda esille omaa erityisosaamistaan.
– Suomella on hyvä maine ja hyvä maanpuolustuskyky ja -tahto. Mutta minusta Suomen pitäisi pystyä erottautumaan puolustusliiton sisällä edukseen ja tuomaan jonkinlaista erityisosaamista esille.
Esimerkiksi Viro nosti aikoinaan esille kykyjään kyberturvallisuuteen liittyen, ja Tallinnaan perustettiin Naton kyberosaamiskeskus. Riiassa on Naton strategisen viestinnän osaamiskeskus, jonka kautta Latvia haluaa profiloida itseään.
– Minun mielestäni on pienen maan etu, jos sillä on jonkinlaisia omia erityisosaamisen alueita, joita se tuo vahvasti esille, Limnéll toteaa.
– Nyt on tärkeää keskustella siitä, mitkä voisivat olla Nato-Suomen erityisosaamisen alueita, joita Suomi tuo mukanaan puolustusliittoon.
Hänen mielestään yksi mahdollisuus voisi olla hybridiuhkien tunnistaminen ja niihin varautuminen. Naton Madridin-huippukokouksessa strategisessa konseptissa korostettiin yhteistyötä siviiliyhteiskunnan ja yritysten välillä.
– Tämä on sellainen alue, jossa Suomi voisi ehkä profiloitua huippuosaamismaaksi. Mutta se voi olla jotain muutakin, ja tämä pitää nostaa keskustelun tasolle.
Oikeanlainen viestintä
Viimeisenä ja viidentenä asiana Limnéll korostaa viestinnän merkitystä ja roolia
– Nyt kun Suomessa on alkamassa uusi aikakausi ja suuret muutokset ovat tuloillaan, niin nämä asiat eivät saa jäädä vain pienen piirin pohdinnaksi.
– Aktiivinen kansalaisviestintä ja kansalaisten osallistaminen ovat mielestäni aivan avainasemassa siinä, että vahva tuki Natolle myös säilyy, Limnéll sanoo.
Naton kannatusmuutos oli todella nopea tänä keväänä. Kansalaiset alkoivat kannattaa sankoin joukoin puolustusliittoon liittymistä, ja poliitikot tulivat perässä.
– Sitten kun tämä suurin hurmio laantuu ja aletaan vielä lisäksi pohtia, että millainen Nato-maa Suomesta tulee, niin väärät käsitykset ja huhut ja jopa informaatiovaikuttamien lähtevät äkkiä liikkeelle, Limnéll toteaa.
Hänen mukaansa puolustusliiton jäsenyyteen johtava Nato-prosessi edellyttää puolueilta sisäistä ulko- ja turvallisuuspolitiikan pohdintaa.
– Mitkä ovat seuraavat keskeisimmät tämän vuosikymmenen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tavoitteet? Mitä me haluamme saavuttaa, Limnéll kysyy.
– Keskeistä on pohtia, millainen Naton jäsenmaa Suomi on, miten me pystymme profiloitumaan Naton sisällä ja miten Nato muuttaa meidän ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaamme.
