Elinkautinen vankeusrangaistus tarkoittaa periaatteessa vankeutta tuomitun kuolemaan saakka. Suomessa tapana on kuitenkin ollut, että elinkautiset kestävät kuitenkin vain noin 12-13 vuotta tekojen julmuudesta riippumatta.
Lokakuussa 2006 voimaan tullut laki elinkautisvankien armahtamisesta ja ehdonalaisesta vapaudesta johti siihen, että kaikkien 12 vuotta istuneiden elinkautisvankien vankeuden jatkaminen tulee hovioikeuden käsiteltäväksi.
– Tämä käytännössä tarkoittaa, että elinkautinen on muuttunut tai muuttumassa määräaikaiseksi rangaistukseksi, toteaa Hirvisaari.
Esimerkiksi Puolassa armahdus on mahdollista 25 vuoden vankeusrangaistuksen jälkeen. Virossa elinkautinen vankeusrangaistus tarkoittaa myös tosiasiassa loppuelämää vankilassa. Viron itsenäisyyden aikana yhtäkään elinkautisvankia ei ole armahdettu.
– Suomessa presidentin armahdusten lisäksi oikeusasteet ovat katsoneet, että raaoista murhista tuomitut henkilöt ovat kuitenkin kykeneväisiä palaamaan yhteiskuntaan ja myöntäneet heille ehdonalaisia. Esimerkkejä on lukuisia, toteaa Hirvisaari.
Ehdonalaiseksi muutettujen tuomioiden lisäksi oikeusasteilla on tapana antaa niin sanottuja paljousalennuksia.
– Helsingin käräjäoikeudessa törkeästä raiskauksesta tuomittu henkilö valitti hovioikeuteen, joka alensi vankeustuomiota miehelle aiemmin langetetun huumetuomion takia. Hovioikeuden mukaan aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus voidaan ottaa rangaistusta määrättäessä huomioon rangaistusta alentavana seikkana, Hirvisaari toteaa.
Hirvisaari kysyy, onko hallitus eli tässä tapauksessa oikeusministeri tietoinen elinkautisten vankeusrangaistusten toimeenpanon epäsuhdasta verrattuna esimerkiksi Viroon, miksi aiempi ehdoton vankeusrangaistus voidaan ottaa huomioon rangaistusta alentavana seikkana ja miksi elinkautisvankien vankeuden jatkaminen otetaan automaattisesti uudelleen käsittelyyn 12 vuoden vankeusrangaistuksen jälkeen, vaikka tuomio olisi annettu elinkautisena?
