– Venäjä kohdannut Ukrainassa vertaisensa ja samalla saanut oppia uudenlaisesta sodasta, johon meillä ei vielä ole vastausta. USA:n vetäytyessä avautuu ikkuna koetella, missä Naton viides artikla nyt menee. Suomelle tämä merkitsee nyt harmaata aikaa, joka vaatii uudenlaista turvallisuusajattelua ja satsauksia Suomen suojaan, kirjoittaa europarlamentaarikko, politiikan tutkija Mika Aaltola (kok.) viestipalvelu X:ssä.
Hän kysyy, miten mitata kohta alkavan Nato 3.0 kokouksen onnistumista?
– Kuinka pitkäksi jää harmaa aika USA sitoumuksen ehdollisuuden ja Euroopan oman puolustuskyvyn noston välillä. Se on aika ikkuna, jota Venäjä odottanut pitkään. Mitä pitempi harmaa aika on, sitä enemmän sillä on aikaa tehokkaisiin hybridi- ja likaisiin iskuihin. Sitä korkeammalle nousee Naton viidennen artiklan rima, Aaltola arvioi.
Hänen mukaansa kokonaisuudessaan Venäjä on kuitenkin vajoamassa aaltoihin.
– Se hapuilee mitä tahansa tukevaa ja pitävää. Kaksi asiaa, joita (Vladimir) Putin pitää ässinään: vahvistaa ja pidentää rintamaa sekä epävakauttaa likaisella sodallaan länttä. Rintama ei ole vielä pettänyt ja länsi rakoilee. Intensiteettiä tullaan varmasti lisäämään. Panokset tullaan tuplaamaan, jolloin läntisellä rajalla yksittäiset ja rajatut sotilaalliset operaatiot mahdollisia, kunhan ne eivät ylitä rimaa lännen merkittävälle vastareaktiolle.
Aaltola jatkaa Venäjän tietävän, ettei sotilaallista vastaiskua todennäköisesti tule.
– Venäjälle tarjoaa tilaisuuden eskalaatiohallinnan dynamiikka. Vältämme iskemästä takaisin Venäjälle. Emmekä ole valmistelleet väestöä rajattuunkaan sotaan. Olemme kuvitelleet, että tämä hoituu jotenkin kivuttomasti sanktioilla. Ei tule hoitumaan. Hukkuva Venäjä ei mene aaltoihin hiljaa.
Aaltolan mielestä me elämme valheellisessa turvallisuuden tunteessa Venäjän heikentyessä.
– Venäjä tietää tämän, aistii pelon ja sitä kautta viidennen artiklan äkillisen heikkenemisen.
– Kysymme aina samaa. Missä kulkee raja? Mikä teko laukaisee 5. artiklan? Montako droonia, kuinka monta uhria, kuinka suuri vahinko. Piirrämme viivaa veteen ja odotamme, että vastapuoli astuu sen yli, jotta saamme luvan puolustautua. Vihamielinen Venäjä ei kuitenkaan etsi rajaa. Se hyväksikäyttää malttiamme ja kykyämme selittää Venäjän yksittäiset teot poikkeuksina tai vahinkoina, hän jatkaa.
Aaltolan mukaan Venäjä on nyt osittain hävinnyt sen sodan, jonka se luuli voittavansa päivissä.
– Neljän vuoden jälkeen se etenee 15 metriä päivässä, paikoin jo perääntyy. Se on menettänyt yli miljoona miestä maasta, jota se ottaa takaisin metreissä. Ukraina on sen vertainen, paikoin sitä parempi sekä iskee Venäjälle syvyydessä muuttaen Venäjän perinteisen vahvuuden haavoittuvuudeksi.
Aaltola katsoo, että samaan aikaan Venäjä on voittanut toisen sodan, jota emme oikein huomanneet sen käyvän.
– Siitä on tullut halvan droonin ja ohjusiskun taitaja. Sen iskuarsenaali on suurempi ja monipuolisempi kuin se, jolla se aloitti. Yhden viikonlopun aikana se lähetti Kiovaan lähes 600 droonia ja 90 ohjusta, halpaa massaa. Se on heikentynyt sodassa suhteessa Ukrainaan, mutta suhteessa länteen se on vahvistunut Ukrainasta.
– Ase, jonka Venäjä hioi Ukrainassa, on täsmälleen se ase, joka toimii kynnyksen alla. Kiistettävä. Halpa. Ehtymätön. Sitä ei ole tehty valtaamaan Kiovaa. Se on tehty koettelemaan meitä, ilman että kukaan ehtii sanoa sanaa “hyökkäys”.
Aaltola snoo, että joukot eivät välttämättä ylitä rajaa, tankkeja ei ole tulossa Suomen ja Puolan rajan ylitse.
– Venäjä haluaa osoittaa heikkoutemme, pelkomme ja eskalaation ylihallinnan vaarat. USA:ta pieni Venäjän operaatio ei välttämättä saa mobilisoimaan kuluneita resurssejaan. Kestää, karmivia vuosia Euroopalle saada korvaavat kyvyt käyntiin. Onneksi meillä on Ukraina. Se on iso ässä hihassa. Se voinee antaa meille jotain rauhaa ja turvatakeita, hän arvioi.
Juuri nyt Amerikka kääntää selkänsä
Aaltola toteaa, että Yhdysvaltain uusi kansallinen turvallisuusstrategia ei nimeä Venäjää uhaksi.
– Se kutsuu sitä “eurooppalaisten kokemaksi” uhaksi, kuin pelko olisi meidän vikamme. Se siirtää vastuun Euroopalle ja tekee tuestaan ehdollisen. Se nostaa Ukrainan tulitauon keskeiseksi tavoitteeksi ja on taipuvainen lukemaan jokaisen välikohtauksen häiriöksi, joka uhkaa neuvottelua, ei hyökkäykseksi, joka vaatii vastauksen.
Aaltolan mukaan näin syntyy ikkuna.
– Vanha turva on jo purettu, uutta ei ole vielä rakennettu. Väliin jää haavoittuva harmaa hetki, jossa Venäjän uusi ase kohtaa Euroopan vanhan USA-riippuvuuden. Venäjän koko peli on aukaista tämä ikkuna ennen kuin ehdimme voimistua.
Aaltola katsoo, että vaarallisin hinta maksetaan ennen kuin mitään tapahtuu.
– Se ei ole pommi eikä kaatunut sotilas. Se on jämäkkä vastaus, joka jää antamatta. Lause, jota ei sanota. Vastatoimi, jota ei uskalleta yrittää, koska joku laskee jo etukäteen, ettei sitä kannata tai omat riskit ovat liialliset. On hetki, jossa varaudumme tappioon säätämällä oman käytöksemme tappion mittoihin ennen taistelua. Ehdotamme Venäjälle neuvotteluita. Se triggeröi Venäjää, se lukee meissä heikkoutta.
Näin Aaltolan mukaan pelotteemme syöpyy kuin itsestään, ilman että se vaatii Venäjältä muuta kuin uhittelua ja kekseliäisyyttä.
Hänen mielestään vastaus ei ole odottaa Washingtonin lupaa.
– Se on rakentaa kynnys, joka ei kulje Washingtonin kautta. Eurooppalainen vastaus, joka on niin nopea, niin itsestään selvä ja niin yhtenäinen, ettei sitä voi ennakoida pois, ettei sitä kannata edes koettaa. Ikkuna sulkeutuu vain, jos me suljemme sen.
Aaltola huomauttaa, että Naton tuottama kynnys on aina ollut Euroopan suoja.
– Nyt siitä tulee Euroopan heikkous, koska Venäjä voi hyökätä sen molemmilta puolilta. Alhaalta niin, ettei ylitä sitä ja ylhäältä väittäen, ettei kukaan enää puolusta sitä. Muistatteko, kun puhuin Pohjolan linnakkeesta. Kysymys ei ole vain muuri vaan se, uskooko piirittäjä, että vartija ampuu. Venäjä vaanii ja epäilee, ettei kukaan uskalla tai rohkene ampua takaisin. Mieluummin tarjotaan neuvotteluita, jotka vain rohkaisevat Venäjää.