Euroopan komissio julkaisi tällä viikolla kokonaisarvoltaan 189,3 miljardin euron arvoisen budjettiehdotuksensa. Kokoomuksen europarlamentaarikko Petri Sarvamaa toteaa Uuden Suomen puheenvuoro-blogissaan, ettei unionin vuosittainen budjettiprosessi herätä varsinaista kiinnostusta Suomessa.
– Kuitenkin on tärkeää tiedostaa, että EU:n rahoitusjärjestelmä kärsii suoranaisesta kriisistä, hän huomauttaa.
– Pelkästään elpymispaketin lainanhoitokulut ovat ensi vuonna lähes neljä miljardia euroa. Monivuotisen rahoituskehyksen rajat paukkuvat koronapandemian sekä Venäjän hyökkäyssodan myötä. Varat ovat yksinkertaisesti lopussa, eikä kukaan oikein tunnu tietävän mistä euroja löytyisi lisää.
Parlamentissa ei ole saavutettu yhteisymmärrystä mahdollisista uusista omista varoista, joilla on tarkoitus saada unionille lisää tuloja. Myöskään yhteisvelkaan ei ole jäsenmaiden keskuudessa tahtoa ja hyvä niin, toteaa Sarvamaa.
Mallia Suomen hallitusneuvotteluista
Europarlamentaarikon mukaan EU:n budjettikirja tulisi käydä tiukalla kammalla läpi samaan tapaan, kuin Suomen hallitusneuvotteluissa nyt tehdään. Nykyisistä EU-ohjelmista tulisi tinkiä ja niiden tarpeellisuutta ja tehokkuutta selvittää, jotta Ukrainan tukemiseen ja EU:n suvereniteetin ja kilpailukyvyn kehittämiseen löytyy varoja.
– Parempaa aikaa ja paikkaa ei tälle voisi nyt ollakaan, kun komissio on esittämässä monivuotisen rahoituskehyksen uudelleentarkastelua lähiviikkoina. Toivon vakaasti, että tämä lähtökohta on huomioitu esityksen luonnoksessa. Mikäli näin ei ole, niin tiukemmasta taloudenpidosta välittävien jäsenmaiden, ja tietenkin myös Euroopan parlamentin, on ajettava tähän muutosta, Sarvamaa kirjoittaa.
Hän kertoo alleviivanneensa budjettivalvonnan tärkeyttä aina ollessaan laatimassa unionille yhteistä budjettia. Sarvamaan mukaan sitä tulisi tehostaa, sillä jokainen siihen sijoitettu euro tulee moninkertaisena takaisin.
– Kun budjettivalvontaan panostetaan, sen avulla voidaan parhaimmillaan saavuttaa satojen miljoonien säästöjä veronmaksajien varojen käytössä. Tällä saralla työsarkaa riittää loputtomiin. Nimittäin vaikka kuinka toivoisimme muuta, on aina joku, joka haluaa hyötyä yhteisestä hyvästä vilpillisin keinoin.