Talouspolitiikan arviointineuvosto antaa pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitukselle moitteita pysyvästä julkisen talouden alijäämästä. Siksi arviointineuvoston mukaan seuravaan hallituksen on luotava uskottava suunnitelma talouden vakauttamiseksi.
– Seuraava hallituskausi on perusteltua aloittaa uskottavalla, läpinäkyvällä ja kunnianhimoisella julkisen talouden sopeuttamissuunnitelmalla. Sopeutus olisi aloitettava vuonna 2024 sen sijaan, että vakauttamista lykättäisiin seuraavan hallituskauden loppuun, raportissa suositellaan.
– Jotta velkasuhde saadaan laskemaan, tavoitteena tulisi olla vuositasolla noin 0,4–0,6 prosentin sopeutus suhteessa bruttokansantuotteeseen kahden hallituskauden ajan.
Tämä tarkoittaa noin kymmentä miljardia euroa seuravaan kahden vaalikauden aikana.
Arviointineuvoston mukaan vaadittava vakauttamisen taso on kunnianhimoinen, joten leikkausten lisäksi pitää tarkastella myös valtion tuloja
– Neuvosto ehdottaa, että hallitus perustaa komitean, jonka tehtävänä on selvittää, miten veropolitiikalla ja valtion menoja priorisoimalla voidaan vakauttaa valtion taloutta kasvun edellytykset huomioiden.
Suomen talouskasvua koskevia ennusteita vuosille 2022 ja 2023 on jouduttu tarkistamaan huomattavasti alaspäin.
– Tulevaisuuden julkisen talouden liikkumavaran turvaaminen on tärkeää, koska Suomi todennäköisesti kohtaa negatiivisia taloudellisia häiriöitä näin pitkän ajanjakson aikana.
Menolisäyksille moitteita
Talouspolitiikan arviointineuvosto on käynyt läpi joitakin hallituksen menolisäyksiä.
– Lisämenot sotilaallisiin ja muihin turvallisuuteen liittyviin tarpeisiin ovat todennäköisesti olleet välttämättömiä, kun taas tietyt ostovoimaa lisäävät toimenpiteet, kuten ylimääräiset lapsilisät, eivät sitä ole olleet. Koska julkisessa taloudessa on jatkuva alijäämä, osa uusista puolustusmenoista ja muista harkinnanvaraisista menoista olisi pitänyt rahoittaa leikkaamalla muita julkisia menoja tai korottamalla veroja, raportin yhteenvedossa todetaan.
Neuvosto on arvioinut myös sähkötuet.
– Tuet kohonneiden sähkönhintojen kompensoimiseksi ovat olleet aiheellisia niille haavoittuvimmassa asemassa oleville kotitalouksille, jotka ovat kärsineet eniten energian hintojen suuresta noususta. Sen sijaan sähkön arvonlisäveron väliaikainen alentaminen on kohdentamaton toimenpide, eikä sillä tavoiteta tehokkaasti eniten tuen tarpeessa olevia kotitalouksia.
