Ukraina hyödyntää rintamalla enenevissä määrin maarobotteja, jotka hoitavat vaarallisia kuljetuksia ihmisten sijasta. Asiasta kertoo Ukrainan valtiollinen United24-media.
Yksi robottimalleista on Hartiia-prikaatin käyttämä Targun-kuljetusrobotti. Sotilaiden mukaan robotti lähtee lähes joka yö rintamalle kuljettamaan ammuksia ja muita tarvikkeita sekä evakuoimaan haavoittuneita.
Itse robotti on valmistettu Ukrainassa. Se kykenee kulkemaan 10 kilometrin tuntivauhtia maastossa ja 22 kilometrin tuntivauhtia teillä. Robotin akku kestää jopa kuusi tuntia, joten se suoriutuu pidempikestoisistakin tehtävistä.
Targun pystyy kuljetamaan yksinään 200 kilogramman edestä tarvikkeita. Jos siihen liitetään perävaunu, nousee kuljetuskapasiteetti 500 kilogrammaan.
Yksi tehtävä vie olosuhteista riippuen viitisen tuntia. Haasteihin lukeutuvat miinat, FPV-droonit ja sateet, jotka muuttavat maan mutavelliksi.
United24:n toimittaja seurasi yhtenä yönä kahden Targunin operaatiota. Ensimmäisen tehtävä oli kuljettaa tarvikkeita etulinjassa sijaitsevaan jalkaväen asemaan, toisen taas kranaatinheitinasemaan.
– Jos otetaan tavallisen kokoinen asema, jossa on tietty määrä sotilaita, niin yhdellä kuljetuksella heille saadaan tarpeeksi ruokaa ja vettä viikosta kymmenen päivään, selittää eräs prikaatin sotilas.
Robottia ohjaa kauko-ohjauksella yksi sotilas. Toinen on vastuussa viestinnästä ja hoitaa juoksevia asioita, sillä ohjaajan on keskityttävä työhönsä täysin.
Toista robottia ohjaava Malina kertoo, että hän oli aiemmin panssariajoneuvon kuljettaja. Hänen mukaansa robotin ohjaaminen on helppoa, kunhan sen ominaisuuksiin ja ajettavuuteen tottuu.
– Tietä ja signaalia on seurattava koko ajan, jotta et päädy ajamaan ojaan, Malina selittää.
Alkuperäinen Targun oli verrattain yksinkertainen järjestelmä. Sittemmin Hartiia-prikaatin sotilaat ovat päivittäneet robottia omatoimisesti.
– Siinä on valtava ero. Se mahdollistaa kuorman kasvattamisen, kantaman pidentämisen ja ennen kaikkea sellaisen ohjausjärjestelmän asentamisen, joka toimii myös elektronisesta sodankäynnistä huolimatta, sotilas tiivistää.
Alkuperäisissä malleissa ohjaajan täytyikin olla koko ajan robotin lähellä, käytännössä siis etulinjassa vaaravyöhykkeellä. Nyt robotteja voidaan kuitenkin ohjata turvallisesta takalinjasta.
– Tavoitteemme on siirtää ohjaaja niin kauas, että kuvainnollisesti sanoen hän voisi istua vaikka Kyproksella, ja silti ohjata laitetta turvallisesti, sotilas naurahtaa.
– Kun [GPS-]häirintä on käynnissä, olemme pääasiassa Madagaskarilla.
Lopulta robotit suorittivat tehtävänsä onnistuneesti ja palasivat takalinjaan. Siellä toimittaja huomaa aamuhämärässä, että tiellä on valtavasti liikennettä, mutta ei yhtään ihmistä – pelkkiä robotteja.
Nähtäväksi jää, tulevatko maarobotit käyttöön laajemmaltikin. Selvää kuitenkin on, että maarobotit ovat jo nyt muuttaneet tapaa jolla sotaa Ukrainassa käydään.
