Hulttiot tuhoavat usein sen, minkä ahkerat ja luovat yrittäjät ovat vaivalla rakentaneet. Yksi perheyrityksiä riivaava kauhuskenaario on, että toinen tai vähintään kolmas sukupolvi pistää ranttaliksi ja hävittää lyhytnäköisyydellään esivanhempiensa työn. Näin ei tapahdu, jos työllään menestyneet osaavat kasvattaa jälkipolvet harkitseviksi ja yhteishenkeä kunnioittaviksi.
Kun Ole Kirk Christiansen perusti vuonna 1916 puusepänverstaan vaatimattomaan tanskalaiseen Billundin pikkukaupunkiin, tarkoitus oli hankkia leipä perheelle. Leluista oli tuleva hänen firmansa iloinen kohtalo. Tie menestykseen rävähti auki, kun ensimmäiset ideat palikka-ajattelusta leikin ja lelujen lähtökohtana syntyivät.
Käynti messuilla paljasti, että esillä olleilla yrityksillä oli hyvin mieleen jäävä ja yksilöllinen nimi. Pian LEGO syntyi tanskankielisestä sanaparista ”leg godt”, leiki hyvin. Myöhemmin kun Billundin lelutehdas keksi valmistaa muovipalikoita, hoksattiin LEGOn tarkoittavan latinaksi ’minä kerään’.
Aluksi materiaali oli puu: leluautoja, esineitä, jojoja, jopa leikkipistooli. Niitä tehtiin muutaman työntekijän voimin, hiottiin, leikattiin ja maalattiin. Perustaja oli laadustaan tarkka, mutta pääoman puute vaivasi, oli laajennettava pienin askelin. Välillä tulipalo poltti, mutta kun ajatus oli kirkkaana mielessä, kyse oli vain hetken hidastuksesta.
Hyvä, iloinen tarkoitus
Leluntekijän onnen lahja oli kaiken alku: tuottaa iloa lapsille, antaa lasten vanhemmille keino ilahduttaa koko perhettä. Lasten leikeistä syntyneet ajatukset oivallettiin 1920- ja 1930-lukujen Euroopassa. Friedrich Fröbel oli saksalainen pedagogi, joka suunnitteli ensimmäisen lastentarhan, leikkimateriaalia ja julkaisi aikakauslehteä mottona: ”Tulkaa, eläkäämme lastemme vuoksi!”
Leluista ja pian syntyvä idea palikoista tulivat kohta todistamaan psykoanalyytikko Sigmund Freudin Mielihyvän periaatteen tuolla puolen –esseessään esittämän havainnon: lapset leikkivät ennen kaikkea siksi, että leikki tuottaa nautintoa – jopa heidän vanhemmilleen.
Ole Kirk ja hänen poikansa Godtfred Kirk Christiansen tulivat keksineeksi onnen ja iloisuuden tehtaan. Ehkä perusta rakentui samalle pohjalle kuin Walt Disneyn tuleva menestys, mielikuvitukselle. Ratkaiseva askel oli palikka, josta kehittyi alaosastaan ontto ja jonka yläpuolella oli kohoumia, jotka mahdollistivat niiden yhteen liittämisen, rakentamisen.
Jatkossa puusta tie vei muovin käyttöön raaka-aineena ja valmistusprosessin pitkälle viety kehittäminen. Suvun kolmannessa polvessa tapahtui läpimurto: Kjeld Kirk Kristiansen (s. 1947) oli täysin myyty lapsenmieliselle kehitystyölle, hän osasi myös johtaa ja haalia ympärilleen osaavia markkinointiammattilaisia.
Ratkaisevaa oli pääsy Saksan sodan jälkeisille markkinoille ja patentti 1958. Isoisänsä perustamasta pikkuverstaasta alkoi tulla maailmanmenestys. Rakkaus omaa kotikaupunkia ja henkilökuntaa kohtaan kohtasi vakavia tilanteita, mutta ilon tehtaalla oli onnea.
Lapsen mielisyys ja usko
Kolmaskaan sukupolvi ei tuonut kohtalokkaita ristiriitoja, vaikka Kjeld Kirk olikin useasti eri linjoilla isänsä kanssa. Jens Andersenin kirjoittaman historiikin yhä elossa oleva todistajana ja päähenkilönä Kjeld on kirjan sävyn ja sisällön ratkaisija. Hän on sankaritarinan keskushenkilö.
Lego paisui kuin pullataikina, joka muutaman kerran koki vakavan hetken. Tulipalo, nuoren sisar Hannen menehtyminen auto-onnettomuudessa ja yrityksen kokemat notkahdukset opettivat. Patriarkaalisen sukuyrityksen pohjavire oli hartaan uskonnollinen. Tapana oli ollut aloittaa työt aamuhartaudella, kunnes siitä luovuttiin. Silti henkilöstöasioita pyrittiin käsittelemään sosiaalis-kristillisestä näkökulmasta.
Maailma oli koventava hetkittäin yrityksen, työntekijöiden ja ympäröivän yhteisön välisiä suhteita, kun taloudellinen menestys koki takaiskuja. Lego sai hankittua kovatasoisia yritysjohdon ja markkinoinnin osaajia, jotka joutuivat ajattelemaan kylmästi firman etua kauniiden ajatusten rinnalla. Oli vedettävä raja hyväntekeväisyyden ja yhtiön kasvattamisen välille. Oli nöyrästi siivottava turhia rönsyjä konsernissa. Tuotannon siirtäminen halpamaihin oli pettymys. Vaarana oli yksilö- ja yritystasolla tapahtuva veltostuminen, liiallinen itsevarmuus ja kehityksen pysähdys – mieleen tulee Nokia.
Kun Kjeld sairastui ja joutui luopumaan aktiivisesta johtamisesta, hän otti rennommin, kasvatti parran ja kehitti Compass Management –yritystoimintafilosofian, joka jäi harrastustasolle. Kjeldistä muotoutui hallitsijaroolinsa rinnalla leikkivä, liki levoton, kaikenlaisen kivan puuhastelija. Silti uskomattomia keksintöjä tehtiin: LEGOlandit (jotka myytiin), MacDonalds – happymealit, Tähtien sota –lelut, LEGO DUPLO, erilaiset teemalelusarjat jne. jne.
Palattuaan työtehtäviin Kjeld tarvitsi tuekseen viileää ulkopuolista järkeä, joka ystävystyi ja saavutti suvun luottamuksen. Yksi viisaista tämän vuosituhannen hankinnoista oli nuori Jorgen Vig Knudstorp, josta kasvoi toimitusjohtajuuden myötä suvun yli 11 miljardin euron omistuksia hallinnoivan KIRKBI-katto-organisaation suurmestari.
Tänään Lego voi taas hyvin. Huolehdittavaa riitti, sillä väliin satoja miljoonia euroja tappiota tehnyt konserni vaati remontteja, joissa periaatteena usein oli: siivoaminen tehdään portaiden yläpäästä aloittaen.
Jens Andersen: LEGO – kuinka tanskalaissuku valloitti maailman. Minerva 2022.
