Ukrainaa vastaan käytävä hyökkäyssota on paljastanut Venäjän asevoimien surkean tilan, Latvian presidentin turvallisuusneuvonantaja, prikaatikenraali evp Janis Kazocins sanoo Verkkouutisille antamassaan haastattelussa.
Taustalla on hänen mukaansa joukko perustavanlaatuisia ongelmia, jotka eivät ole lyhyellä aikavälillä ratkaistavissa.
– Yksi keskeisimmistä on nähdäkseni laajamittainen korruptio, jonka juuret juontuvat neuvostoaikaan. Ukrainassa ja Georgiassakin korruptio on toki yhä vitsaus, mutta ne sentään taistelevat sitä vastaan, kun taas Venäjällä se on Vladimir Putinin vallan vertikaalin olennainen osa, Kazocins sanoo.
– Ajatellaan vaikka varikoilla säilytettävää kalustoa. Tiedät, että esimiehesi on varastanut kolmanneksen polttoaineisiin, öljyyn ja voiteluaineisiin allokoidusta rahasummasta ja hänen esimiehensä oman osansa. Aiotko sinä olla se idiootti, joka käyttää jäljelle jääneen rahan, vaikka tiedät, ettei siitä kuitenkaan ole hyötyä, koska kalusto ei ole ollut käyttökelpoista enää pitkään aikaan?
Osa muista ongelmista on hänen mukaansa rakenteellisia. Niistä merkittävimpiä on kyvyttömyys toteuttaa eri aselajien yhteisoperaatioita menestyksellisesti.
– Vuoden 2008 Georgian sodan fiaskon jälkeen he luulivat ottaneensa opikseen, mutta niin ei todellakaan näytä olevan, hän toteaa.
– Lisäksi Venäjän asevoimilta puuttuu yhä kunnollinen aliupseeristo. Siksi kaikki on hyvin riippuvaista upseereista, eikä taktiikasta ja tehtäväjohtamisesta ymmärretä juuri mitään. Kun upseeri kaatuu eikä tehtäväjohtamista tunneta, joukko alkaa käyttäytyä kuin päättömät kanat. Se ei tiedä, mitä tehdä, koska sillä ei ole aavistustakaan siitä, mitä sen odotetaan tekevän.
Kazocins on ennen nykyistä tehtäväänsä toiminut maansa turvallisuuspalvelun SAB:n johdossa. Kylmän sodan aikana hän teki näyttävän sotilasuran Britannian asevoimissa.
Kompuroiva liikekannallepano
Presidentti Vladimir Putinin määräämää ”osittaista” liikekannallepanoa Kazocins pitää jokseenkin surkuhupaisana näytelmänä.
– Jotkut kommentaattorit näyttävät otaksuvan, että mobilisaatio alkaa tuottaa taistelukykyisiä joukkoja 4–6 kuukauden kuluessa. Te suomalaiset epäilemättä ymmärrätte, että asia ei ole ihan niin – muutenhan kai teidänkin varusmiespalveluksenne kestäisi vain 4–6 kuukautta. Tuossa ajassa ei ole mahdollista kouluttaa sekä sotilaan perus- ja erityistaitoja että toimintaa joukkueen, komppanian, pataljoonan ja prikaatin osana erittäin vihamielisessä taisteluympäristössä varsinkaan ilman asianmukaisia varusteita, Kazocins sanoo.
– Venäläisiltä puuttuu myös kelvollinen koulutusorganisaatio. Joukkuetta kohti pitäisi olla kolme kouluttajaa, ja nyt se pitäisi voida kertoa sadoilla, tuhansilla tai kymmenillä tuhansilla. Mistä kaikki kouluttajat otetaan? Kaikki ne, joilla olisi alkuunkaan riittävä osaaminen tuohon tehtävään, ovat käytännössä kiinni joko Ukrainassa tai kansallisen turvallisuuden kannalta niin kriittisissä tehtävissä, että heitä ei voida irrottaa, hän toteaa.
Tämä ei hänen mukaansa kuitenkaan tarkoita, että Venäjän asevoimat eivät enää olisi varteenotettava vastustaja.
– Sellaista tulkintaa ei pidä missään nimessä tehdä. Venäjän armeija on nähdäkseni edelleen äärimmäisen vaarallinen tekijä etenkin tilanteessa, jossa suuri osa länsimaista on sotilaallisen heikkouden tilassa. Sitä laajamittaiset ase- ja ampumatarviketoimitukset Ukrainalle ovat entisestään syventäneet, hän painottaa.
– Jos Punaisen torin mahtipontiset voitonpäivän paraatit saivat kuvittelemaan, että Venäjä on sotilaallinen jättiläinen, nyt tiedämme, että sitä se ei todellakaan ole. Mutta se on kaikkea muuta kuin sotilaallinen kääpiö silti.
Baltiaan tarvitaan pidäke
Jos asiat menevät Venäjän kannalta hyvin huonosti Ukrainassa ja Putin tai joku hänen jälkeensä haluaa ottaa vielä viimeisen uhkapelikierroksen, tavoitteena saattaisi Kazocinsin mukaan olla läntisen leirin – EU:n ja Naton – hajottaminen.
– Sitä voisi olla erityisen houkuttelevaa yrittää Baltiassa, sillä meiltä puuttuu strateginen syvyys, omat joukkomme ovat pienet eivätkä alueelle sijoitetut monikansalliset eFP-taisteluosastot ole järin vahvoja senkään jälkeen, kun ne on nostettu prikaatitasolle Naton Madridin huippukokouksen linjausten mukaisesti, hän sanoo.
Baltian puolustusta onkin hänen mukaansa vahvistettava niin, että se muodostaa uskottavan pidäkkeen.
– Sellainen asetelma, jossa hyökkääjä onnistuisi ensin miehittämään Baltian ja tulisi työnnetyksi ulos vasta kuukausia myöhemmin, olisi sietämätön. Kun näemme, millaista teurastusta venäläisjoukot ovat Mariupolissa, Butšassa ja Irpinissä harjoittaneet – mitä tapahtuu Hersonissa ja tulevina kuukausina Luoja ties missä – tiedämme, että puolen vuoden miehityksen jälkeen Baltian maista ja niiden kansalaisista olisi tuskin mitään jäljellä, hän toteaa.
Suomi ja Ruotsi muuttavat yhtälön
Kazocinsin johtopäätös on se, että Baltian jokaista tuumaa on puolustettava taistellen, kuten presidentti Joe Biden asian ilmaisee.
– Se on toki vaikeaa, mutta on olemassa tapoja, joilla niin voidaan tehdä. Kiovan menestyksellinen puolustus oli oiva esimerkki siitä, miten valtava vaikutus kevyesti aseistetuilla, mutta erittäin motivoituneilla pienilläkin joukoilla voi olla, Kazocins sanoo.
– Myös autonomiset järjestelmät, lennokit ja miehittämättömät maa-ajoneuvot ovat avaamassa hyvin mielenkiintoisia mahdollisuuksia varsinkin yhdistettyinä tekoälyyn, joka kykenee tekemään ratkaisuja käytettävissä olevan tiedustelutiedon pohjalta satoja kertoja nopeammin kuin paraskaan esikunta, hän toteaa.
Baltian sotilaallisen turvallisuuden näkökulmasta Suomen ja Ruotsin liittymisellä Natoon on Kazocinsin mielestä hyvin suuri merkitys.
– Sanoisin, että Suomi ja Ruotsi ovat jo tässä vaiheessa tosiasiallisesti Naton jäseniä. Tarkoitan, että jos meidän kimppuumme hyökättäisiin, te tulisitte apuun, ja jos teitä vastaan hyökättäisiin, me antaisimme teille apua. Näin on nähdäkseni siitä huolimatta, että ratifiointiprosessi on vasta viittä vaille valmis, hän arvioi.
– Natolla on jo nykyisellään selvä ilmaylivoima Venäjään nähden, mikä on merkittävä etu. Kun Suomen ja Ruotsin ilmavoimat lasketaan mukaan, se vahvistaa meitä kaikkia ja tekee eteen työnnetyn puolustuksen hyvinkin mielekkääksi ja mahdollistaa osaltaan uskottavan pidäkkeen rakentamisen. Potentiaalinen hyökkääjä ymmärtää, että jos sen joukot lähtevät tulemaan, ne tuhotaan, hän painottaa.