Lapsiin kohdistuneissa ihmiskaupparikoksissa hyväksikäyttö on ollut vakavaa ja usein pitkäkestoista, ilmenee yhdenvertaisuusvaltuutetun Lapsi ihmiskaupan kohteena -selvityksestä.
Selvityksessä tarkasteltiin, minkälaisista lapsiin kohdistuvista ihmiskaupparikoksista nostettiin syytteitä ja minkälaisia tuomioita niistä annettiin. Aineisto perustuu vuosilta 2012–2024 käräjä- ja hovioikeuksista kerättyihin ihmiskaupparikoksesta annettuihin tuomioihin.
Lähes puolet selvitysaineiston syytteistä hylättiin, mikä on yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan poikkeuksellisen paljon. Syytteitä hylättiin sekä riittämättömän näytön että tunnusmerkistön tulkintaan liittyvien kysymysten takia.
Yleisin hyväksikäytön muoto lapseen kohdistuneessa ihmiskaupparikoksessa oli seksuaalinen hyväksikäyttö. Toiseksi yleisimpänä syytteissä nousi esiin ihmisarvoa loukkaava olosuhde ja kolmantena pakkotyö.
Lapsen oikeuksien toteutumisessa ja lasten suojelemisessa ihmiskaupassa tapahtuvalta hyväksikäytöltä rikoslain avulla on yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan selviä puutteita.
– Tuomiot osoittavat, että lapsiasianomistajan ja aikuisen hyväksikäyttäjän välistä epätasa-arvoista valtasuhdetta ei tunnisteta riittävästi. Esimerkiksi määräysvaltaan ottamisen on lapsen kohdalla katsottava täyttyvän matalammalla kynnyksellä kuin aikuisella, sanoo yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenman tiedotteessa.
Lapseen kohdistuneessa ihmiskaupparikoksessa vastaajana oli yleensä aikuinen mies ja asianomistajana teini-ikäinen tyttö, ja ikäero saattoi olla huomattava.
Selvityksessä tarkastelluissa tapauksissa hyväksikäyttö oli tapahtunut lähes kokonaan Suomessa ja kytkentöjä ulkomaille kuvattiin vähän.
– Vaikka tuomioita oli vähän, niissä ilmeni monenlaisia lapsiin kohdistuvan ihmiskaupan muotoja. On tärkeä tunnistaa, ettei ihmiskaupan tarvitse olla valtioiden rajat ylittävää, eikä siihen aina liity seksuaaliväkivaltaa, sanoo yhdenvertaisuusvaltuutetun erityisasiantuntija Anni Valovirta.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu suosittelee selvityksen perusteella, että lapsen suojelun tarve ja lapsilähtöisyys huomioidaan vahvemmin ihmiskaupparikoksen tunnusmerkistöjen tulkinnassa. Poliiseja, syyttäjiä, tuomareita ja oikeudellisia avustajia on koulutettava haavoittuvuuden tunnistamisesta ja sen huomioinnista.
Lapsiin kohdistuva kaltoinkohtelu ja hyväksikäyttö on yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan tunnistettava ja siihen on puututtava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Lastensuojelua sekä muita lasten ja nuorten parissa toimivia ammattilaisia on syytä kouluttaa ihmiskaupan moninaisista muodoista.
