Maailman öljymarkkinoiden muuttuva tilanne luo edulliset olosuhteet pakotteiden paineen lisäämiseksi Venäjän öljylle. Nykyisen pakotemekanismin, joka perustuu öljyn hinnan kattohintaan, oli tarkoitus vähentää Venäjän tuloja luomalla esteitä Venäjän öljyn pääsylle markkinoille aiheuttamatta energian hintojen uutta nousua.
Yleisen uskomuksen vastaisesti kattohinta on toiminut, joskaan ei täydellä tehollaan.
Hyökkäyssodan aikana Venäjän Urals-raakaöljyn hinta on ollut keskimäärin 78 prosenttia – kun se ennen sotaa oli 97 prosenttia – Brent-laadun hinnasta. Tämän mukaan markkinahintojen alennus- ja tarjoushinnat veivät noin 20 prosenttia Venäjän öljytuotoista, jotka se olisi saanut ilman pakotteita. Jos kattohintamalli olisi toiminut täydellä teholla, pudotus olisi ollut noin 30 prosenttia.
Pakotteiden tehokkuutta rajoittivat OPEC+:n toimet, joiden takia öljymarkkinoilla on ollut viime vuosina hieman vajausta, jolloin Venäjän öljyn volyymin lasku on aiheuttanut hintapainetta. Ennusteiden mukaan öljyn kysynnän heikko kasvu ja toisaalta öljyn tuotannon vakaa kasvu OPEC+ -maiden ulkopuolella tuottaa markkinoille ylitarjontaa jo ensi vuonna. Näissä olosuhteissa Venäjän toimitusten vähenemä ei aiheuttaisi hinnannousua, vaan ainoastaan tasapainottaisi markkinoita tai antaisi muille öljyntuottajille mahdollisuuden lisätä osuuttaan.
Jotta tämä skenaario toteutuisi, on välttämätöntä lisätä pakotepainetta Kremlin varjolaivastolle, mikä on toistaiseksi jäänyt merkityksettömäksi siinä pelossa, että öljytoimitukset markkinoille vähenisivät. Varjolaivastoon kohdistuvia pakotteita harkitaan osaksi EU:n 15:tä pakotepakettia. Niiden tehokkuuden kasvattamiseksi Yhdysvaltojen osallistuminen on kuitenkin välttämätöntä.
Jos presidentti Joe Biden käynnistäisi nämä toimet, seuraava presidentti Donald Trump tuskin peruisi niitä, koska tällä hetkellä häneltä puuttuu vipuvoimaa, jolla hän voisi pakottaa Venäjän ”rauhansuunnitelmaansa”.