Ukrainalainen Lingva Lexa-kansalaisjärjestö on tehnyt merkittävän tutkimuksen propagandan vaikutuksesta venäläisten sotavankien ajatteluun.
Osallistuminen oli vapaaehtoista, luottamuksellista ja yksilöimätöntä. Vastanneita venäläisiä sotavankeja oli 1060. Heidän keski-ikänsä 39 vuotta on lähellä venäläisten sotilaiden keski-ikää.
Noin 75 prosenttia vastaajista piti itseään etnisenä venäläisenä, 80,61 % prosenttia katsoi olevansa kristittyjä, lähes 8 prosenttia muslimeja ja 4 prosenttia ateisteja. Yli 90 prosentilla ei ollut akateemista koulutusta, 38 prosenttia ei ollut suorittanut lukiota, kun taas 52,5 prosentilla oli ainoastaan lukio- tai ammattikoulutus.
Tutkimusmenetelmä perustuu psykometriikkaan, jota on aiemmin käytetty Irakissa vangittuihin ISIS-taistelijoita tutkittaessa. Tutkimusmenetelmä perustuu kuva-aineistoon, jota käyttämällä saadaan käsitys, kuinka voimakkaasti tutkittava epäinhimillistää vihollisensa ja kuinka keskeinen osa se on omaa identiteettiä.
Tutkimusryhmä korostaa, että sen tutkimustulokset vastaavat maltillisia arvioita venäläispropagandan koko vaikutuksesta, koska tutkittavat ovat mahdollisesti miedontaneet näkemyksiään haastattelutilanteessa.
Venäläissotilaalle ukrainalainen ei ole täysin ihminen
Eräs tutkimuksessa käytetty kuvataulu oli niin sanottu ”Ihmisen vaiheet”-taulu, jossa viidellä varjokuvalla kuvataan ihmisen kehittymistä apinan kaltaisesta hahmosta nykyihmiseksi. Tällä ennakoidaan epäinhimillistämisen lisäksi psykologista valmiutta viharikoksiin, kostoväkivaltaan ja kidutukseen.
Keskimäärin venäläiset sotavangit katsoivat ukrainalaisten kehittyneen ainoastaan 88 prosenttisesti ihmisen tasolle. He sijoittivat ukrainalaisen asteikolla Cro-Magnonin ja nykyihmisen väliin. Vastaajista 43 prosenttia vastaajista ei katsonut ukrainalaisen olevan täysin ihminen.
Tutkimuksen mukaan kytkös propagandan ja epäinhimillistämisen välillä oli tilastollisesti vahva. Heikosti propagandan omaksuneista 36 prosenttia epäinhimillisti ukrainalaiset, kun taas propagandan vahvasti omaksuneista vastaava osuus oli 54 prosenttia.
Kolme neljästä venäläissotilaasta on omaksunut propagandan ainakin osittain
Tutkimuksessa propagandan tuottamat 18 narratiivia eli omaksuttua kertomusta jaettiin viiteen pääryhmään, jotka olivat maahantunkeutumisen oikeutus, moraalinen ristiretki läntistä rappiota vastaan, Ukrainan valtiollisuuden kiistäminen, epäinhimillistäminen ja uhrin syyllistäminen eli Ukrainan syyttäminen Venäjän itsensä tekemistä rikoksista sekä Venäjän osallisuuden kiistäminen hyökkäyksessä Krimille ja Donbasiin vuonna 2014.
Vastaajista 76 prosenttia oli omaksunut ainakin yhden näistä 18 narratiivista. Sotavankien parissa suosituimpia narratiiveja olivat väitteet “venäläiset ja ukrainalaiset ovat yksi kansa” ja ”asejoukkiot Krimillä ja Donbasissa olivat tavallisia oikeuksiaan puolustaneita ukrainalaisia”. Kolmanneksi suosituin oli ”Nato käy sotaa Venäjää vastaan Ukrainan kautta”.
Sen sijaan väitteet ”ukrainalaiset käyttävät siviilejä ihmiskilpinä” tai ”ukrainalaiset hyökkäävät omia kaupunkejaan vastaan lavastaakseen Venäjän” saivat vähiten kannatusta tutkittujen 18 narratiivin joukosta.
Noin puolet sotavangeista on omaksunut valtioideologian täysin
Tutkijat pyysivät sotavankeja näyttämään 11-pisteisellä asteikolla, kuinka “tarpeellinen” tai “oikeutettu” Venäjän maahantunkeutuminen Ukrainaan oli. Näistä muodostettiin sitten yhteinen mittari, jota verrattiin propagandan omaksumisasteesta muodostettuun mittariin.
Sotaa piti oikeutettuna, tarpeellisena tai oikeutettuna edes jossain määrin keskimäärin 68,3 prosenttia sotavangeista. Mitä voimakkaammin propagandaan uskoi, sitä korkeampi usko sen oikeutukselle oli. Täysin Kremlin propagandan omaksuneet sotilaat uskoivat sodan oikeutukseen kuusi kertaa voimakkaammin.
Sotavangeista 47,2 prosenttia 1060 sotavangista katsoi omaksuneensa kokonaan “venäläisen maailman” (Russkij Mir) ideologian. Tuon Venäjän imperialistisen valtioideologian mukaan jokainen venäjää puhuva tai historiallisia siteitä Venäjään omaava – kansallisuudesta ja rajoista riippumatta – on osa venäjänkielistä ja ortodoksista sivilisaatiota, jolla on yhteinen historia.
”Propaganda ei ole vain taustamelua – se on ase”
Propaganda myös vaikutti halukkuuteen jatkaa sotimista sotavankeudesta vapautumisen jälkeen. Keskimäärin 33 prosenttia vastaajista ilmaisi jonkinasteista halua palata asevoimiin. Propagandan omaksuneet olivat kaksi kertaa halukkaampia palaamaan taistelutoimiin rintamalle kuin propagandaan epäilevämmin suhtautuvat.
Propaganda vaikuttaa myös antautumishalukkuuteen. Tutkituista sotavangeista 12 prosenttia oli antautunut vapaaehtoisesti. Propagandaan uskovien joukossa vastaava lukema oli 9 prosenttia, mutta epäilevien joukossa 15 prosenttia. Propaganda siten piti kauemmin rintamalla.
Tutkimus toteaakin, että ”propaganda ei ole vain valtiokontrollin työkalu, vaan aggression ja mahdollisten sotarikosten mahdollistaja”.
– Toisin sanoen propaganda ei ole vain taustaääntä – se on ase, toteaa tutkimusryhmä.