Liikenneturva toteaa, että huolta läheisen ajoterveydestä ei kannata sivuuttaa. Asian ottaminen puheeksi on usein tärkeä ensimmäinen askel. Viime kädessä voi olla yhteydessä myös paikkakunnan poliisiin.
Liikenneturva selvitti suomalaisten ajatuksia ja kokemuksia ajoterveydestä kyselyllä. Yhdeksän kymmenestä kokee, että sairauksien vaikutuksista autolla ajamisen turvallisuuteen pitäisi puhua enemmän. Samoin lähes kaikki ovat sitä mieltä, että lääkärin tai apteekkarin pitää kertoa, jos lääke vaikuttaa haitallisesti ajamiseen.
Myös läheisen ajoterveydestä kannetaan huolta. Suurin osa toivoo läheisen luopuvan ajamisesta siinä kohtaa, kun sairaus estää turvallisen ajamisen. Valtaosa pitää tärkeänä myös puuttua läheisen ajamiseen, kun tämän ajoterveys rapautuu.
Jopa kolmasosa vastanneista tuntee ainakin yhden ihmisen, joka ajaa, vaikka ajoterveys ei todennäköisesti ole riittävä ajamiseen.
– Vastaukset kertovat selkeästi sen, että suomalaiset ymmärtävät ajoterveyden merkityksen liikenteen turvallisuudelle – niin kuljettajalle itselleen kuin muille tiellä liikkujille. Ongelmallisemmaksi tilanne muuttuu siinä vaiheessa, kun toisen ihmisen, läheisen, ajamiseen pitäisi puuttua tai ainakin selvittää terveystilanne myös ajamisen kannalta, toteaa Liikenneturvan suunnittelija Mia Nyholm.
Huolta läheisen ajoterveydestä ei sovi sivuuttaa
Ajoterveyttä arvioi aina lääkäri. Terveydellisten ongelmien ilmaantuessa lääkärille menoa ei kannata viivyttää sen takia, että pelkää ajo-oikeuden menettämistä. Sairauden hoito tukee usein myös ajoterveyttä. Monet terveydessä tapahtuvat muutokset vaikuttavat ajokykyyn vähitellen. Aina ei kuljettaja itse hoksaa muutosta.
– Kuljettajan läheinen saattaa ensimmäisenä huomata pulmat muun liikenteen seuraamisessa tai autoon ilmaantuvat pienet kolhut. Ottamalla asian puheeksi voi kuljettajaa auttaa tunnistamaan puutteet ajamisessa. Puuttuminen voi estää isomman tragedian myöhemmin, Nyholm kannustaa.
Poliisi ja Liikenneturva ovat yhdessä tuottaneet videon, jolla halutaan kiinnittää huomiota ajoterveyteen ja ajokuntoon. Tärkeintä on se, että ne kuljettajat, joiden ajaminen ei ole enää turvallista, eivät ole ratissa.
