Omalääkärimallia koskevista kokeiluista on saatu viime aikoina lupaavia tietoja. Uusi toimintatapa otettiin käyttöön jo kaksi vuotta sitten Oulun Tuirassa, jossa pilotti eteni pysyväksi malliksi. Omalääkäri vastaa kiireettömästä hoidosta ja vaihtuvat lääkärit pienemmistä vaivoista.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue käynnisti joulukuussa yrittäjyyteen perustuvan omalääkärimallin Espoon Kalajärvellä. Vastuuväestöön kuuluva asukas tapaa aina saman lääkärin asioidessaan terveysasemalla. Mallissa lääkärit työskentelevät ammatinharjoittajina eli yrittäjinä eivätkä ole virkasuhteessa hyvinvointialueeseen.
Kokeilujen tavoitteena on parantaa hoidon saatavuutta ja jatkuvuutta. Kiitosta on tullut sekä lääkäreiltä että potilailta: lääkäri pystyy keskittymään työhönsä eikä potilaan kohdalla tarvitse aloittaa nollasta joka kerta, sillä lääkäri tietää etukäteen potilaan historian. Tämä on osoittautunut myös taloudellisesti järkeväksi.
Terveysoikeuden professori ja HUS:n diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen on jo pitkään kannattanut ammatinharjoittajamallia, joka on käytössä Tanskassa ja monissa muissa Euroopan maissa. Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen aikana päätettyä sote-uudistusta hän pitää liian kankeana ja byrokraattisena. Suunnitelmatalouden sijasta Suomeen olisi löydettävä uusia ratkaisuja, jotta ihmiset pääsevät nykyistä helpommin hoitoon.
Lasse Lehtonen huomauttaa Verkkouutisille, että Suomen lainsäädännön mukaan potilas pitäisi jo nykyään ohjata lähtökohtaisesti samalle tai potilaan valitsemalle lääkärille perus- ja erikoissairaanhoidossa. Tämä ei käytännössä toteudu lääkärien vaihtuvuuden ja potilaslähtöisyyden puutteen vuoksi.
– Potilaat on laitettu sinne, minne on mahtunut, eikä ole hoidon jatkuvuutta hirveästi haluttu varmistaa. Tässä on yleiseen kulttuuriin liittyvä ongelma, Suomessa potilaslähtöisyyttä ei ole ehkä palvelussa arvostettu samalla tavalla kuin jossakin muualla maailmassa, vaikka se on kaikissa terveydenhuollon laatujärjestelmissä yksi hyvän hoidon kriteeri, Lasse Lehtonen sanoo.
– Suomessa puhutaan, että hoito on laadukasta, mutta tässä helposti unohtuu, että potilaslähtöisyyskin kuuluu siihen. Emme ole siinä olleet mitenkään erityisen hyviä.
Professorin mukaan omalääkärimallia koskevien kokeilujen laajentaminen voi osoittautua haastavaksi. Ne ovat usein lähteneet liikkeelle aktiivisesta ylilääkäristä, mutta mallit ovat vähitellen kuihtuneet henkilöstövaihdosten myötä.
– Mallin luominen ei riitä, vaan se vaatii jatkuvaa ylläpitoa. Olen nähnyt pitkään alalla toimineena monia paikkoja, joissa asioita on hoidettu hyvin järjestelmään liittyvistä ongelmista huolimatta. Se on yksilöiden innostuksesta ja osaamisesta kiinni, Lasse Lehtonen sanoo.
Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus pyrkii laajentamaan omalääkärimallia eri hyvinvointialueille jo nykyisen hallituskauden aikana. Orpon mukaan malli pitäisi tuoda jokaisen suomalaisen saataville.
– Tässä kaikille demareille tiedoksi: ei vaadi uutta lainsäädäntöä eikä erillistä rahoitusta. Hyvinvointialueet voivat tehdä sen, kokoomuksen puheenjohtaja sanoi Verkkouutisten haastattelussa puolueen alue- ja kuntavaaliristeilyn yhteydessä.
Potilaalle mahdollisuus valita lääkäri julkiselta tai yksityiseltä puolelta
Lasse Lehtosen mukaan ratkaisevaksi nousevat järjestelmän rakenne, kannustimet ja hallintomalli. Eli mitkä ovat paikallistason kannustimet ottaa omalääkärimallia käyttöön pysyvästi, ja mikä on yksikön päätösvalta siihen liittyvistä asioista.
Johtopäätöksiä uusien kokeilujen tuloksista on vielä liian varhaista tehdä.
– Valitettava tosiasia on, että meidän nykyinen sote-mallimme on aika byrokraattinen ja hallinnoltaan raskas, jolloin se päätösvalta karkaa aika kauas yksittäiseltä terveysasemalta, professori sanoo.
Suomessa tällä hetkellä tehdään hieman yli kymmenen miljoonaa perustason lääkärikäyntiä vuodessa. Näistä vain 40 prosenttia on nykyään terveyskeskuksissa. Olisi siis välttämätöntä hyödyntää sekä yksityisen että julkisen palvelutuotannon voimavaroja.
– Itse olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että tarvitsemme julkisen ja sektorin yhteistyötä, jotta potilaiden hoito saadaan järjestettyä. Omalääkärimalli on hyvä malli sekä julkisessa että yksityisessä, mutta on järjetöntä ajatella, että ilman resurssien yhdistämistä homma toimisi, Lasse Lehtonen arvioi.
– Julkisella puolella ei vain ole valmiutta ottaa sitä potilasmäärää vastaan. Omalääkäripalvelu olisi järkevintä järjestää niin, että potilas voisi itse valita oman lääkärinsä joko julkiselta tai yksityiseltä puolelta.
Valinnanvapautta lisätään
Palvelusetelit tuskin olisivat paras ratkaisu, sillä niiden transaktiokustannukset ovat melko korkeita. Kela-korvaus on sen sijaan mallina halpa ja yksinkertainen.
– Siellä on valmiiksi tuotteistettu se korvausjärjestelmä, ei tarvitse mitään hallinnollista byrokratiaa kuten palvelusetelien käsittelyssä, Lehtonen toteaa.
– Kaikkialla muualla Euroopassa tämä toimii: potilas itse voi varata ajan omalle lääkärilleen ja mennä. Meillä taas vaaditaan hirveä rumba, jossa täytyy mennä monen portinvartijan läpi ennen kuin lääkärille pääsee.
Hän kehottaa Suomea hakemaan mallia muualta Euroopasta.
– Mielestäni ainoa ratkaisu on hyödyntää yksityistä ja julkista. Vähän kuin mitä kokoomus on esittänyt yli 65-vuotiaiden osalta, että potilas voisi mennä kumpaankin vain ja maksaa terveyskeskusmaksun verran omavastuuta, ja että Kela korvaisi loput. Potilaan kannalta tässä ei pitäisi olla mitään eroa, Lasse Lehtonen sanoo.
Hän viittaa syyskuussa alkavaan kokeiluun valinnanvapauden lisäämisestä. Siinä 65 vuotta täyttäneet pääsevät yleislääkärin vastaanotolle julkisen terveydenhuollon asiakasmaksun suuruisella omavastuulla. Kela esitti samankaltaista mallia hallitusneuvotteluissa.
Hallituksen mukaan rajaus yli 65-vuotiaisiin on tässä vaiheessa tarpeellinen, jotta raha riittää kokeilun toteuttamiseen. Toinen peruste on se, että yli 65-vuotiaiden sairastavuus on merkittävästi suurempaa kuin alemmissa ikäluokissa.
Kelan tilastotietojen perusteella vuoden 2024 alussa tehdyt Kela-korvausten korotukset lisäsivät eniten juuri eläkeläisten Kela-korvattuja lääkärikäyntejä.