Tunteet kuumenivat ja ideologiset erot nousivat pintaan, kun puoluejohtajat ottivat yhteen SAK:n aluevaalipaneelissa Helsingissä tiistaina. Keskustelussa oli lausuntokierroksella paraikaa oleva lakiluonnos, joka madaltaisi työntekijän irtisanomiskynnystä. Jatkossa irtisanomisen perusteeksi riittäisi ”asiallisen” ja ”painavan” syyn sijaan pelkästään ”asiallinen” syy. Oppositio ja ay-liike puhuvat ”potkulaista”.
Kokoomuksen puheenjohtajaa Petteri Orpoa paneelissa sijaistanut varapuheenjohtaja Karoliina Partanen kyseenalaisti perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran tapaan ”potkulaista” puhumisen:
– Ketään ei tulla jatkossakaan irtisanomaan syrjivin perustein, ketään ei tulla jatkossakaan irtisanomaan perusteilla, joita ei ole kirjattu lakiin, korosti Partanen ja viittasi myös perustuslakiin ja kansainvälisiin sopimuksiin.
– Tietääköhän hallitus, mitä se on tekemässä? hämmästeli SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman. Hänen mukaansa laissa on kyse henkilökohtaisen irtisanomissuojan heikentämisestä, mikä on ”täsmätoimi naisvaltaisille aloille”.
Keskustelu otti kierroksia vasemmistoliiton puheenjohtajan Minja Koskelan puheenvuoron jälkeen. Koskela korosti, että ”työnantajan ja työntekijän välinen suhde on aina valtasuhde”:
– Tässä on kyse vallansiirrosta työntekijöiltä työnantajille. Tämä ei ole ainoa esitys, jolla heikennetään työntekijöiden asemaa. Niitä on tullut lukuisia. EK pyysi teiltä kymmenen esitystä ja sai 11.
Koskelan mukaan hallituksen politiikka on ”erittäin ideologista ja haitallista”.
Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayh korosti, että irtisanomisperuste ei olisi lain voimaan tullessa millään tavoin mielivaltainen. Essayahin mukaan pienelle yritykselle etenkin ensimmäisen työntekijän palkkaaminen on ehdottomasti kaikkein tärkeimpiä, mutta samalla riskialtteimpia asioita:
– En usko, että mikään yritys lähtee huvikseen irtisanomaan ihmisiä, joita se on palkannut.
– Ja kun kuuntelin tuossa Minja Koskelan näkemystä työnantajan ja työntekijän välisestä suhteesta, niin kuulosti todella kuin jostain 1800-luvulta. Siis tänä päivänä esimerkiksi pienissä perheyrityksissä, tunnen useita yrittäjiä, jotka tinkivät omasta palkastaan, siitä mitä heille jää käteen, kunhan he pystyvät pitämään hyvät työntekijät palveluksessaan.
Rkp:n puheenjohtaja Ander Adlercreutz sanoi yhtyvänsä Essayahin näkemyksiin. Hän luetteli myös naisvaltaisia ammatteja, joihin Lindtman oli aiemmin viitannut täsmäiskuna ja katsoi puolestaan, että kyse on työvoimapula-aloista.
– Heitä tarvitaan eikä kukaan irtisano mielivaltaisesti.
Adlercreutz toivoi, että Suomessa päästäisiin eroon ajatusmallista, jossa työnantajat ja työntekijät nähdään vastakkain. Hän viittasi edessä olevaan työvoimapulaan ja arvioi, että ”hyvin harvassa ovat yritykset, jotka kokevat toisin, etteikö työntekijää pitäisi vaalia”.
Adlercreutz väläytti Suomeen myös Ruotsissa yleistä käytäntöä, jossa yritysten johtoelimissä on työntekijän edustus.
”Pidän absurdina tätä”
Aikakello kilahteli tämän tästä paneelissa, ja puheenvuorot uhkasivat ryöpsähdellä osin toistensa päälle, kun keskustelu jatkui:
– Pidän absurdina tätä, että hallitus esittää ja puhuu vastakkainasettelun lopettamisesta, kun te itse teette sitä. Tämä teidän koko paketti on vastakkainasettelua työntekijän ja työnantajan välillä, jatkoi Koskela.
Lindtmanin mielestä kuulosti ”uskomattomalta”, että hallitus tuo toinen toisensa perään heikennyksiä, jotka kohdistuvat vain työntekijöihin:
– Ja sitten tullaan tänne sanomaan, että ei tässä ole mitään vastakkainasettelua.
Partanen taas ihmetteli, miksei vasemmmisto-opposition huolena ole lainkaan se, miten Suomeen saadaan työtä:
– Toivoisin, että joskus tulisi näiltä hyviltä oppositiokavereilta myös sellaisia ehdotuksia, jotka toisivat Suomeen työpaikkoja, koska mitään muuta ei tule kuin Ei, Ei ja Ei.
– Kyllä valitettavasti tämä vasemmistopuolueiden linja, se muistuttaa jostakin taisteluiden ajasta, jota ei tänä päivänä pitäisi olla. Samaan aikaan te puhutte kasvutoimien tarpeellisuudesta, mutta ainakin tämä hallitus pyrkii sitä kasvua tuomaan erityisesti yksityiselle sektorille, jatkoi Purra.
Purran mukaan 17 vuoden olemattoman talouskasvun jälkeen hallitus pyrkii nyt tilanteeseen, jossa yritysten toimintaedellytykset paranevat, ne palkkaisivat ihmisiä ja tätä kautta saataisiin verotuloja yhteiskunnnan palveluiden rahoittamiseksi:
– Tämä on se lähtökohta.
