Jos Venäjän helmikuussa 2022 aloittama hyökkäys Ukrainaan olisi johtanut Kiovan nopeaan kukistumiseen, Vladimir Putin olisi saattanut jäädä Venäjän historiaan voitokkaana hallitsijana. Kun täysimittainen hyökkäyssota jatkuu jo kolmatta vuotta ilman mainittavaa menestystä, Putinin tilanne ei ukrainalaistutkija, tohtori Oleksandr Šulgan mukaan näytä kovinkaan valoisalta.
Venäläiset eivät hänen mukaansa niele Kremlin propagandaa, jossa hyökkäys Ukrainaan rinnastetaan vuosien 1941–45 ”suureen isänmaalliseen sotaan”, eivätkä väitettä, että pelissä olisi Venäjän kansallinen olemassaolo.
– Johtamani Venäjän konfliktintutkimus- ja -analyysi-instituutin (IKAR) toteuttamat mielipidemittaukset osoittavat selvästi, että tavallisten venäläisten taistelutahto on heikentynyt. Tämä ei tarkoita sitä, että olisi muhimassa suoranainen kapina tai että ihmiset haluaisivat lopettaa Kremlin hyökkäyssodan hinnalla millä hyvänsä. Se kuitenkin osoittaa, että vaikka venäläisille sopii, että muut taistelevat, he ovat syvästi haluttomia osallistumaan siihen itse, Šulga toteaa Centre for European Policy Analysis -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
– Viime vuoden alussa noin 60 prosenttia suhtautui kielteisesti massamobilisaation toiseen aaltoon. Hyökkäyksen toiseen vuosipäivään mennessä luku oli noussut 74 prosenttiin. Samaan aikaan uuden mobilisaatioaallon kannattajien määrä on romahtanut viime vuoden alun 24 prosentista vuoden 2024 alun 14 prosenttiin. Nuorten keskuudessa nämä asenteet ovat vielä vahvempia, jatkaa Šulga.
Hyökkäyssodassa vammautuneet miehet kuormittavat Šulgan mukaan merkittävästi Venäjän terveydenhuolto- ja kuntoutusjärjestelmien voimavaroja. He ovat myös silminnäkijöitä ja kertojia sille, mitä rintamalla todellisuudessa tapahtuu vastapainona Kremlin propagandalle.
– Ei liene yllättävää, että sana on levinnyt ja että reaktio on niin voimakas. 18–30-vuotiaat nuoret vastustavat täysin kaikkia ehdotuksia heidän lähettämisestään Ukrainaan, hän sanoo.
Syyt siihen, että uutta massamobilisaatioaaltoa vastustetaan jyrkästi, ovat hänen mukaansa ilmeisiä: nuoret saavat muita ikäryhmiä todennäköisemmin ensi käden tietoa siitä, mikä heitä rintamalla odottaisi.
– Onhan heillä ystäviä, jotka on jo mobilisoitu. Nuoret ilmoittavat keskimäärin kaksi kertaa todennäköisemmin kuin vanhemmat kansalaiset, että heillä on yksi tai useampi ystävä värvättyjen joukossa, hän toteaa.
– Toinen syy liittyy läheisesti ensimmäiseen: niiden osuus, joiden useita ystäviä on kaatunut sodassa, on nuorten keskuudessa lähes kaksinkertainen. — On syytä korostaa, että mobilisaation ja sotaan osallistumisen torjuminen ei perustu nuorten keskuudessa pasifistisiin tai muihin moraalisiin vakaumuksiin, vaan se on pragmaattista. He eivät halua kuolla tai vammautua.
Tällaisten asenteiden yleistyminen alkaa Šulgan mukaan vakavasti horjuttaa Kremlin aggressiivista agendaa.
