Kun Donald Trump tammikuussa 2025 nousi Yhdysvaltojen presidentiksi, avautui Venäjälle loistava mahdollisuus saavuttaa tavoitteensa Ukrainassa. Kreml ei kuitenkaan onnistunut ottamaan suotuisasta kansainvälisestä tilanteesta hyötyä irti, ei vähiten kiitos Ukrainan omien toimien ja aloitteiden. Näin kirjoittaa virolainen turvallisuuspolitiikan asiantuntija Erkki Koort Postimees-lehdessä.
Trumpin ilmoitti tahtovansa rauhan Ukrainaan, mutta Venäjän sijasta Yhdysvallat painostikin Ukrainaa myönnytyksiin. Ukraina ja Euroopan maat pelattiin rauhanprosessissa sivuraiteille, Koort kuvailee. Vaikka harvat Yhdysvalloissakaan uskoivat rauhanprosessin onnistumiseen, tahdottiin konflikti päättää ennen Iranin sotilasoperaatiota. Kremlissä availtiin jo samppanjapulloja, virolaistutkija kirjoittaa.
Trumpin rauhanprosessista ei kuitenkaan muodostunut Venäjälle se toivomaa mahdollisuutta, hän toteaa.
– Alkujärkytyksen jälkeen Kiova ryhtyi pelaamaan peliä mestarillisesti, teeskennellen rauhanneuvottelujen olevan käynnissä. Ukrainalaiset ymmärsivät, ettei mitään todellista ratkaisua saada aikaan tilanteessa, jossa Yhdysvallat tahtoo pakottaa aikaan rauhan Venäjän vain teeskennellessä neuvottelevansa. Venäjä ei voinut taipua Yhdysvaltojen vaatimuksiin, mutta ei myökään sivuuttaa sen taloudellista voimaa ja asemaa maailmantaloudessa.
Neuvottelujen ajauduttua umpikujaan Iranin kiristynyt tilanne ja Yhdysvaltojen huomion siirtyminen Lähi-itään tarjosi Venäjälle vielä yhden mahdollisuuden läpimurtoon Ukrainassa.
– Vaikka Venäjä aluksi teki kaikkensa käyttäkseen kansainvälistä tilannetta edukseen, hukkasi Moskova lopulta tilaisuutensa. Kreml ei onnistunut saavuttamaan menestystä taistelukentällä, diplomaattisen vaikutusvallan luisuessa sen käsistä Lähi-idässä. Ukraina onnistui täyttämään tämän tyhjiön, Koort kirjoittaa.
– Kiova onnistui lisäksi yllättämään tarkkailijat voitonpäivän paraatin yhteydessä, ja (Volodymyr) Zelenskyin (Vladimir) Putinille lähettämä kirje oli erityisen ovela tapa ottaa aloite omiin käsiin. Moskovan vastaus oli epäröivä, eikä sen reaktio ollut selkeä. Putin ilmeisesti uskoi, että hänellä oli yksinoikeus rauhanehtojen esittämiseen. Hän sai huomata olevansa julkisuuden silmissä selvästi aiempaa heikommassa asemassa.
Tutkija viittaa Ukrainan presidentti Zelenskyin Putinille kesäkuun alussa lähettämäänsä avoimeen kirjeeseen, jossa Zelenskyi ehdotti presidenttien tapaamista. Putin kieltäytyi ehdotuksesta.
Sen lisäksi, että Ukrainan asema on viime aikoina vahvistunut, näkee Koort myös Euroopan ryhdistäytyneen. Neuvottelut Venäjän kanssa eivät vaikuta täysin mahdottomilta, mutta Euroopan suurvallat ovat rauhanprosessissa voimakkaasti Ukrainan takana.
– Ukrainan itsevarmuus on merkittävästi kasvanut, ja Eurooppa on ilmeisesti osaltaan vaikuttanut tähän kehitykseen. Ukraina on epäilemättä samalla auttanut vahvistamaan myös Euroopan itseluottamusta. Venäjän kannalta tapahtumat näyttävät etenevän joko pahimman mahdollisen skenaarion tai sen kaikkein epätodennäköisimpänä pitämänsä vaihtoehdon mukaisesti