Ukrainan sodan tarkkailijat joutuvat säännöllisesti käsittelemään paradoksia, toteaa ohjusasiantuntija, Oslon yliopiston tutkija Fabian Hoffmann.
Yhtäältä Venäjä kärsii rintamalla hirvittäviä miehistö- ja kalustotappioita ja on toistaiseksi epäonnistunut alkuperäisten poliittisten tavoitteidensa mittapuulla. Vaikka Venäjä on saavuttanut vähittäisiä taktisia edistysaskeleita viimeisen vuoden aikana, ei ole mitään merkkejä sotilaallisesta läpimurrosta lähiaikoina.
Toisaalta eurooppalaiset Nato-maat kiirehtivät aseistautumaan uudelleen. Useat Nato-maat ovat varoittaneet, että liittokunnan on oltava valmis kohtaamaan Venäjän hyökkäys yhtä tai useampaa jäsenmaata vastaan kolmen–seitsemän vuoden kuluessa.
– Näitä kahta kuvaa Venäjästä on vaikea sovittaa yhteen: Venäjä, joka epäonnistuu surkeasti tavoitteidensa saavuttamisessa Ukrainassa, ja Venäjä, joka on eksistentiaalinen uhka Natolle, Hoffmann kirjoittaa Foreign Policyn julkaisemassa artikkelissa.
Asiantuntijan mukaan on tärkeää ymmärtää, että Naton ja Venäjän välinen sota olisi todennäköisesti hyvin erilainen kuin Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Venäjän ensisijainen tavoite sodassa Natoa vastaan ei olisi suurten alueiden valtaaminen ainakaan aluksi, vaan liittokunnan tuhoaminen poliittisena ja sotilaallisena kokonaisuutena, joka kykenee vastustamaan Venäjää.
– Se ei edellyttäisi Nato-maiden joukkojen kukistamista avoimessa taistelussa ja marssimista Berliiniin, Hoffmann sanoo.
– Pikemminkin se edellyttäisi Naton yhtenäisyyden ja päättäväisyyden tuhoamista, ja Kreml lyö vetoa sen puolesta, että liittouma hajoaisi paineen alla. Venäjä kykenisi todennäköisesti kokoamaan joukkoja tällaista painostustaktiikkaa varten lyhyellä aikavälillä erityisesti sen jälkeen, kun taistelut Ukrainassa ovat hidastuneet tai loppuneet. Venäjä on siksi vakava ja eksistentiaalinen uhka Natolle perustavanlaatuisesti erilaisella tavalla kuin Ukrainassa näkemämme sota.
Riskialtista uhkapeliä
Moskovan poliittinen ja sotilaallinen eliitti ymmärtää Fabian Hoffmannin mukaan sen, että Venäjä todennäköisesti häviäisi täysimittaisen tavanomaisen sodan Natoa vastaan jopa ilman USA:n osallistumista. Venäjän kannalta olisi siksi tärkeää välttää pitkittynyt konflikti ja varmistaa nopea ja suotuisa ratkaisu.
– Uskottava skenaario voisi alkaa rajoitetulla tunkeutumisella Naton alueelle heikkona pidetyssä paikassa – esimerkiksi Baltian maissa. Alkuhyökkäyksen jälkeen Venäjä saattaisi julistaa, että kaikki yritykset vallata miehitetty alue takaisin johtaisivat ydinaseiden käyttöön. Venäjä voisi ottaa käyttöön useita taktisilla ydinkärjillä varustettuja ohjuksia ja julistaa valmiutensa laukaista ne lyhyellä varoitusajalla.
– Jos Nato valmistelisi vastahyökkäystä, Venäjä voisi eskaloida tilannetta entisestään iskemällä syvällä Euroopassa sijaitsevaan siviili-infrastruktuuriin tavanomaisilla ohjuksilla tehden selväksi, että vastarinta vain kasvattaisi kustannuksia. Jos Venäjä päättelisi, että rajummat otteet palvelisivat sen etuja, varoituslaukauksia taktisilla ydinaseilla Euroopan selustaan ei voida sulkea pois.
Asiantuntija korostaa, että tämänkaltainen hyökkäys olisi riskialtista uhkapeliä.
– Se perustuisi oletukselle, että liittokunta tosiasiallisesti antautuisi Naton päättäväisyyden heikentyessä kasvavien tavanomaisten ja ydinaseuhkien sekä sabotaasioperaatioiden paineessa.
Hoffmannin mukaan Venäjän päätöksentekijät eivät todennäköisesti oleta kaikkien Nato-maiden yhtenäistä antautumista. He odottaisivat melko varmasti voimakasta vastarintaa erityisesti Itä-Euroopan jäsenvaltioilta.
– Kreml saattaa kuitenkin uskoa, että USA ja keskeiset Länsi-Euroopan liittolaiset horjuisivat ja pidättäytyisivät puolustamasta kumppaneitaan, jos ne kohtaisivat todellisia seurauksia omalla maaperällään. Kaikki haluttomuus puolustaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Nato-jäsentä merkitsisi puolustusliiton tosiasiallista romahtamista, mikä on Venäjän ensisijainen tavoite ja edellytys alueellisen herruuden saavuttamiselle.
Observers of the war in Ukraine are regularly confronted with a paradox. On one hand, Russia is suffering horrendous casualties and failing—at least by the measure of its initial political objectives. On the other hand, European NATO states are scrambling to rearm in response to… pic.twitter.com/1wBXthdIcb
— Fabian Hoffmann (@FRHoffmann1) May 19, 2025