Onnettomuuksia tapahtui neljä vähemmän kuin edeltävänä vuonna, menehtyneitä oli 13 vähemmän. Henkilö- tai pakettiauton kyydissä menehtyneistä lähes puolet ei käyttänyt turvavyötä. Jalankulkijoiden liikennekuolemien määrä oli alhaisin tutkintahistorian aikana, kertoo Onnettomuustietoinstituutin tuottama OTI-vuosiraportti.
Vuonna 2019 liikenneonnettomuuksissa menehtyneistä henkilö- tai pakettiautossa matkustaneista 45 prosenttia ei käyttänyt turvavyötä. Heistä joka kolmas, 21 henkeä, olisi tutkijalautakuntien arvion mukaan voinut selvitä onnettomuudesta hengissä, jos turvavyö olisi ollut käytössä.
– Turvavyö on edelleen tärkein turvalaite. Uusienkin ajoneuvojen turvavarustelu on suunniteltu niin, että ne toimivat parhaiten, jos vyö on kiinni ja matkustaja pysyy paikallaan ajoneuvossa. Lisäksi vammautumisriskin kannalta on tärkeää, että vyö asetellaan oikein. Turvavyön tulee kulkea olan yli rintakehän päältä, ei kainalon alta, ja lannevyön tulee olla lantioluiden kohdalla. Talvella kannattaa esimerkiksi paksumpi toppatakki avata, jotta vyön saa aseteltua napakasti lantiolle, OTIn liikenneturvallisuustutkija Niina Sihvola neuvoo.
Vuonna 2019 noin joka viides (21 %) kuolemaan johtaneen onnettomuuden aiheuttanut kuljettaja ajoi alkoholin vaikutuksen alaisena, vähintään 0,5 promillen humalassa. Suurin osa (68 % rattijuopoista) ylitti törkeän rattijuopumuksen 1,2 promillen rajan.
Tyypillisimmin rattijuopumusonnettomuuksissa menehtyy rattijuoppo itse sekä mahdollisesti hänen kyydissään matkustaneet henkilöt.
Onnettomuuden aiheuttaneista kuljettajista kymmenen prosenttia ajoi huumeiden vaikutuksen alaisena, kun määrä vuonna 2018 oli seitsemän prosenttia.
Ajokykyyn vaikuttavia lääkkeitä oli käyttänyt 13 prosenttia (6 % vuonna 2018). Sama kuljettaja on voinut olla useamman eri päihdyttävän aineen vaikutuksen alainen.
– Alkoholilla on edelleen suuri merkitys kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa. Rattijuopumusonnettomuudet vähenevät hitaasti. Lisäksi huumeiden osuus kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa on nousussa, OTIn liikenneturvallisuusjohtaja Kalle Parkkari toteaa.
Ylinopeutta onnettomuushetkellä ajaneita oli eniten kaikkein nuorimmissa kuljettajissa. Alle 21-vuotiaista kuolonkolarin aiheuttaneista kuljettajista noin puolet ajoi ylinopeutta vähintään 10 km/h. Kaikkiaan ylinopeutta ajoi yli kolmannes (37 %) kuolemaan johtaneen onnettomuuden aiheuttaneista kuljettajista.
Suurin osa kuolemaan johtaneista onnettomuuksista oli tieltä suistumisia ja nokkakolareita. Suistumisonnettomuuksia tapahtui 69. Kohtaamisonnettomuuksia eli nokkakolareita tapahtui 68.
Kummankin onnettomuustyypin osuus kaikista kuolonkolareista oli 38 prosenttia, eli yhteensä 76 prosenttia.
Jalankulkijoiden liikennekuolemat vähenivät
Jalankulkijoita kuoli liikenneonnettomuuksissa viime vuonna yhteensä 13, mikä on yhdeksän vähemmän kuin vuonna 2018 ja vähiten koko liikenneonnettomuuksien tutkintahistorian aikana.
Polkupyöräilijöitä menehtyi yhteensä 27, kahdeksan enemmän vuoteen 2018 verrattuna.
– Yhden vuoden tilastojen perusteella ei voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta jalankulkijoiden menehtymiset ovat vähentyneet jo vuosien ajan. Myönteisen kehityksen taustalla on luultavasti muun muassa ajonopeuksien laskeminen taajamissa. Valitettavasti polkupyöräilyonnettomuudet eivät ole vähentyneet samaan tapaan. Tarvitaan lisää toimenpiteitä esimerkiksi liikenneinfran kehittämiseksi turvallisemmaksi pyöräilijöille, Parkkari sanoo.
Jalankulkijoiden ja polkupyöräilijöiden menehtymiseen johtaneet onnettomuudet johtuvat usein yhden tai useamman osallisen havainto- ja arviointivirheistä. Moni onnettomuus tapahtuu tutussa ympäristössä, jossa havainnointi ja tarkkaavaisuus voi herpaantua.
– Kaikkien osapuolten on tärkeää tarkkailla ja ennakoida tilanteita myös tutussa ympäristössä eikä luottaa esimerkiksi, että ”ei sieltä mutkan takaa ole ennenkään ketään tullut”, Sihvola muistuttaa.
