Kansanedustaja Mari Kaunistola vaatii, että asia ratkaistaan paitsi kansallisella, myös eurooppalaisella tasolla. Työssä onnistuminen edellyttää naisiin kohdistuvan väkivallan erityispiirteiden tunnistamista.
– Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa hyvin yleistä. THL:n mukaan parisuhdeväkivaltaa on kokenut 44 prosenttia ja lapsuusajan lähisuhdeväkivaltaa 65 prosenttia suomalaisista. Suomessa naisten riski kuolla parisuhdetapon uhrina on länsimaisessa vertailussa korkea, Kaunistola kertoo.
Kansanedustaja ehdottaa asian ratkaisemiseksi muutoksia rikoslakiin ja vaikuttamista eurooppalaisella tasolla.
– Tuoreen selvityksen mukaan kaikista naisiin kohdistuneista henkirikoksista yli puolet tapahtuu nykyisessä tai entisessä parisuhteessa. Naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi on tärkeää tunnistaa sen erityispiirteet. Taustalla on sukupuolten väliset valtasuhteet ja uhrin epätietoisuus oikeuksistaan, sekä pelko väkivallan lisääntymisestä, jos uhri kääntyy viranomaisten puoleen, Kaunistola toteaa.
Kaunistola ehdottaa rikoslain päivittämistä siten, että laissa tunnistettaisiin naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan ominaispiirteet, kuten väkivallan toistuvuus, uhkailu ja kontrolli.
Rikoslain muutostarpeita tulisi hänen mukaansa tarkastella tasa-arvon näkökulmasta ja varmistua siitä, että uhrit tuntevat oikeutensa.
– Naisiin kohdistuvan väkivallan erityispiirteet tulisi huomioida paitsi rikoslaissa, myös sote-palveluissa. Usein saattaa olla esimerkiksi niin, että uhri saattaa suojella tekijää väittämällä, että väkivallasta aiheutuneet vammat ovat aiheutuneet esimerkiksi kaatumisesta. Sote-palveluissa tulisikin parantaa edellytyksiä tunnistaa väkivallan uhrit, jotta asioiden oikea laita ei jää pimentoon, Kaunistola toteaa.
Suomi valmistelee parhaillaan avaintavoitteitaan tulevalle EU-vaalikaudelle. Kaunistola ehdottaa, että Suomi ottaisi naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisen erääksi tavoitteekseen. Naisiin kohdistuva väkivalta on monimuotoista, muun muassa kunniaan liittyvää väkivaltaa, ihmiskauppaa, sukuelinten silpomista tai pakkoavioliittoja.
– Naisiin kohdistuva väkivalta odottaa ratkaisuaan myös eurooppalaisella tasolla. Esimerkiksi Istanbulin sopimus velvoittaa naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseen. Kuitenkaan kaikki EU-maat, kuten Latvia, Slovakia, Tšekki tai Unkari eivät ole sopimukseen liittyneet.
– Eurooppalaisiin arvoihin ja solidaarisuuteen kuuluu mielestäni se, että naisten kohtaamaan väkivaltaan puututaan kansainvälisestikin. Siksi olisi tärkeää saada kaikki valtiot näiden sopimusten piiriin ja Suomen tulisi ottaa tämä EU-vaikuttamisen tavoitteekseen, Kaunistola esittää.