Keuhkosyövän toteamisessa on Suomessa selviä alueellisia eroja, ja tauti todetaan usein vasta myöhäisessä vaiheessa. Asia ilmenee Syöpäjärjestöjen tuoreesta raportista.
Kansallisen syöpien laaturekisterihankkeen raportti tarkastelee vuosia 2019–2023. Hanke paljasti suuret erot sekä syöpien toteamisessa että hoidon laadussa. Noin viidenneksellä potilaista syövän tarkkaa solutyyppiä ei ollut määritelty, eikä diagnoosi kaikissa tapauksissa perustunut kudos- tai solunäytteeseen.
Suomen syöpärekisterin johtaja Janne Pitkäniemi arvioi, että raportti vahvistaa aiemmat havainnot eroista diagnostiikassa ja tuo samalla esiin uusia kehityskohteita.
– Uusi keuhkosyöpäraportti vahvistaa aikaisemman havainnon syövän toteamisvaiheen diagnostiikkaan liittyvistä alue-eroista ja parantaa ymmärrystämme muun muassa hoidon tavoitteiden osalta. Kansalliset rekisterit tuottavat tietoa, jota hoidon toteutumisesta Suomessa on kaivattu. Toki selviä kehityskohteitakin tunnistettiin kuten kliinisen levinneisyystiedon heikko kattavuus, Pitkäniemi toteaa tiedotteessa.
Raportti tarkasteli keuhkosyövän tutkimisen ja hoidon tietoja kansallisissa rekistereissä sekä arvioi kirjaamiskäytäntöjen laatua. Tuloksia vertailtiin hyvinvointialueittain.
Tulosten mukaan keuhkosyöpä todetaan Suomessa usein vasta edenneessä vaiheessa. Vain runsas neljännes potilaista (27 prosenttia) ohjautui parantavaan hoitoon.
– Keuhkosyöpä löytyy Suomessa liian usein liian myöhään. Kun diagnoosi tehdään vasta edenneessä vaiheessa, potilaan mahdollisuudet parantavaan hoitoon vähenevät olennaisesti, sanoo kliininen asiantuntijalääkäri Heidi Andersén.
Raportissa tarkasteltiin myös moniammatillisten hoitokokousten toteutumista, mutta niiden osalta tiedot jäivät puutteellisiksi. Hoitoilmoitusrekisterin perusteella ei pystytä arvioimaan, kuinka kattavasti potilaat käsitellään moniammatillisissa tiimeissä.
Merkittävä ongelma liittyy ylipäätään tiedon laatuun ja saatavuuteen. Levinneisyystieto puuttui lähes puolelta potilaista, mikä vaikeuttaa arviota siitä, missä vaiheessa syöpä todetaan ja miten hoito kohdistuu.
Kansallisen syöpäkeskuksen ylilääkäri Timo Nykopp korostaa, että rekisteritiedon avulla voidaan tunnistaa hoidon eroja, mutta työn on jatkuttava.
– Tärkeintä on, että havainnot johtavat syiden selvittämiseen ja konkreettisiin kehittämistoimiin niin alueilla kuin kansallisesti, Nykopp sanoo.
Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL) nähdään tiedonkeruun kehittäminen keskeisenä haasteena.
– Tarvitaan vielä työtä, että tietotuotannon ketju saadaan kuntoon. Tämä vaatii oman toiminnan tarkastelua niin tietomäärittelijöiltä, tietojärjestelmätoimittajilta, hyvinvointialueiden tietohallinnoilta kuin tietoja kirjaavilta ammattilaisiltakin, sanoo THL:n laaturekisteritoiminnan johtaja Jonna Salonen.
Raportti on osa laajempaa hanketta, jossa arvioidaan, miten syöpärekistereiden tietoja voidaan hyödyntää hoidon laadun seurannassa ja kehittämisessä Suomessa.
Keuhkosyöpä on yksi Suomen yleisimmistä ja kuolleisuudeltaan merkittävimmistä syövistä. Keuhkosyöpään sairastuu vuosittain noin 3 000 suomalaista. Se kehittyy usein pitkään oireettomana, minkä vuoksi tauti havaitaan monilla potilailla vasta edenneessä vaiheessa. Varhainen toteaminen on keskeistä hoitomahdollisuuksien kannalta, sillä alkuvaiheen keuhkosyöpä voidaan joissakin tapauksissa hoitaa parantavasti esimerkiksi leikkauksella tai sädehoidolla. Myöhäisemmässä vaiheessa hoito keskittyy useammin taudin etenemisen hidastamiseen ja oireiden lievittämiseen.
Keuhkosyövän selvästi merkittävin riskitekijä on tupakointi, joka aiheuttaa valtaosan tautitapauksista. Riskiä lisäävät myös pitkäaikainen altistuminen tupakansavulle, radon-kaasu sisäilmassa sekä työperäiset altisteet, kuten asbesti ja tietyt kemikaalit. Lisäksi ilman saasteet ja perinnölliset tekijät voivat kasvattaa sairastumisriskiä, vaikka niiden vaikutus on yleensä pienempi kuin tupakoinnin.