Keskituloinen, 3 800 euron bruttopalkkaa saava työntekijä maksaa työnantajalle palkkakuluina yhteensä 4 579 euroa kuukaudessa. Summa nousee bruttopalkkaa suuremmaksi, koska työnantaja maksaa palkan lisäksi erillisiä työnantajamaksuja, kuten työttömyysvakuutusmaksua ja tapaturmavakuutusmaksua.
Palkansaaja ei kuitenkaan saa käteensä 3 800 euron kuukausipalkkaa. Bruttopalkasta vähennetään veroja ja veronluonteisia maksuja, kuten valtion tulovero, kunnallisvero ja Yle-vero. Maksujen jälkeen palkansaajalle jää käteen 2 729,53 euroa.
Erotus työnantajan palkkakulun ja työntekijän käteen jäävän nettopalkan välillä on noin 1 850 euroa. Se tarkoittaa, että verot ja veronluonteiset maksut vievät esimerkkitapauksessa noin 40 prosenttia työnantajan kokonaiskustannuksesta.
Suuremmilla tulotasoilla erotus kasvaa. Esimerkiksi 6 500 euron bruttopalkalla verokiila on Veronmaksajain keskusliiton laskelmien mukaan noin 3 789 euroa.
Veronmaksajain keskusliiton toimitusjohtaja Teemu Lehtisen mielestä asetelma ei ole oikeudenmukainen.
– Eikä myöskään kauhean viisas, jos halutaan, että Suomessa tehtäisiin enemmän töitä. Tällä hetkellä Suomessa verotetaan erityisen ankarasti sitä, mitä haluttaisiin tehtävän enemmän eli työntekoa, Lehtinen tiivistää ongelman Verkkouutisille.
Verokiila tarkoittaa työnantajalle työntekijän palkkaamisesta aiheutuvan työvoimakulun ja työntekijälle käteen jäävän nettopalkan välistä erotusta. Lehtisen mukaan korkean verokiilan taustalla on ennen kaikkea kireä ansiotuloverotus.
Ei vain suurituloisten ongelma
Työn verotus on Suomessa progressiivista eli verotus kiristyy tulojen noustessa. Lehtisen mukaan ongelma ei koske vain suurituloisia.
– Keskituloisillakin marginaaliverot ovat lähellä 50 prosenttia, jos he tekevät lisää töitä.
Marginaalivero kertoo, kuinka suuri osa lisätulosta menee veroihin ja veronluonteisiin maksuihin. Lehtisen mukaan Suomessa työn lisäansioita verotetaan monilla tulotasoilla ankarasti.
Nykyisen hallituksen aikana korkeimpia marginaaliveroasteita on alennettu niin, että ylin marginaaliveroaste on korkeintaan 52 prosenttia.
– Se oli hyvä muutos, Lehtinen myöntää.
Lehtisen mukaan johtopäätöksiä on kaksi: ansiotulojen verotusta ja marginaaliveroja ei pidä kiristää, ja mahdolliset veronkevennykset pitäisi kohdentaa työn verotukseen.
Verokiilassa huomioidaan työntekijän maksavien verojen lisäksi vielä työnantajamaksut. Ne ovat Lehtisen mukaan suunnilleen 20 prosentin luokkaa. Hän huomauttaa, että työnantajamaksut eivät ole Suomessa eurooppalaisittain poikkeuksellisen korkeita, vaan suurin ongelma on työntekijöiden maksamissa veroissa ja maksuissa.
– Se yhdistelmä tekee ankaran verokiilan. Kyllä se on rakenteellinen ongelma.
Lehtinen huomauttaa, että työn verotus on Suomessa kansainvälisesti vertaillen hyvin korkealla tasolla. Siksi ansiotuloverotuksen kiristäminen olisi hänen mielestään vihoviimeinen keino julkisen talouden sopeuttamisessa.
– Siihen ei pidä lähteä missään olosuhteissa. Säästöt pitää hakea muualta, koska ansiotulojen verotuksen kiristämisestä aiheutuisi eniten taloudellista haittaa.
Velkaantumista ei ratkaista veroja kiristämällä
Lehtisen mukaan julkisen talouden velkaantumista ei pidä ratkaista nostamalla verotuksen yleistä tasoa. Hänen mukaansa sopeutusta pitäisi hakea ennen kaikkea menosäästöistä ja julkisten menojen kasvun hillitsemisestä.
Kyse ei hänen mukaansa ole vain työnteon kannustimista, vaan laajemmin siitä, kuinka suuri osa taloudesta ohjautuu julkisen sektorin kautta. Liian kireä kokonaisverotus kaventaa hänen mukaansa yksityisen sektorin elintilaa ja jättää kotitalouksille vähemmän rahaa omaan kulutukseen, palveluihin ja tavaroihin.
Yhteiskunnassa kerätään veroja julkisten palveluiden tuottamiseen ja ylläpitämiseen. Siksi julkinen sektori tarvitsee tuloja, mutta Lehtisen mukaan verotuksen kiristäminen ei ole kestävä ratkaisu tilanteessa, jossa verotuksen taso on jo valmiiksi korkea.
– Jos verotusta on mahdollista keventää, se pitäisi suunnata ansiotulojen verotukseen kaikilla tulotasoilla, Lehtinen sanoo.
Korkea verotus heikentää työnteon kannustimia
Korkea verokiila voi Lehtisen mukaan heikentää sekä työntekijän kannustimia tehdä lisää töitä että työnantajan halua palkata uutta työvoimaa. Korkea verokiila tekee työstä työnantajalle kallista ja voi vähentää työpanoksen käyttöä. Samalla työntekijän käteen jäävä nettopalkka jää pieneksi suhteessa työnantajan kokonaiskustannukseen.
– Kun verokiilan takia työnantajan palkansaajaan tekemän satsauksen ja työntekijälle maksettavan palkan välillä on näin suuri ero, työntekijän kannusteet mennä töihin ovat erityisen huonot. Siitä on haittaa sekä työllisyydelle että työnteon kannattavuudelle.
Lehtisen mukaan ongelmaa pitäisi ratkoa jatkossa keventämällä työn ja ansiotulojen verotusta, ei kiristämällä sitä. Hänen mukaansa työn verokiilan suurin rakenteellinen ongelma on tällä hetkellä työntekijöiden maksamissa veroissa ja maksuissa.
– Ei työnantajankaan maksuja pitäisi kiristää, mutta ne ovat kohtuullisemmalla tasolla verrattuna verrokkimaihin. Suurin ongelma on tällä hetkellä työntekijöiden maksamissa veroissa ja maksuissa.
LUE MYÖS:
Työnantaja maksaa 4579 euroa, työntekijälle käteen 2730 euroa
Näkökulma: Suomalaisen on vaikea vaurastua – syy löytyy verotuksesta
