Venäjän vankeinhoitolaitoksen johtaja kertoi vain hieman aiemmin maaliskuussa, että Venäjän vankiloissa on yhteensä noin 30 000 muiden maiden kansalaista. Määrä on kasvanut. Leijonanosa, noin 70 prosenttia, Venäjän vankiloissa tuomioita suorittavista ulkomaiden kansalaisista on Keski-Aasian maista. Keski-Aasian mailla tarkoitetaan yleensä ”staneja”, eli Kazakstania, Kirgisiaa, Tadžikistania, Turkmenistania ja Uzbekistania.
Venäjän oikeusministeri kehotti tehostamaan radikalisoitumisen vastaisia toimia, ja vankeinhoitolaitoksen johtaja Arkadi Gostev kertoi uutiskanava RBK:n mukaan että työ on jo käynnistetty, mutta laitosta vaivaa henkilöstöpula.
On sinänsä aivan tuttua, että vankiloissa voi tapahtua radikalisoitumista. Samaa Suomessa ja monessa muussakin maassa on murehdittu. Mutta toisinaan vanki voi olla radikaali jo vankilaan joutuessaan. Näin on esimerkiksi uusnatsi-ideologiaa vaalivan venäläisen Voislav Tordenin kohdalla. Ukrainassa sotarikoksia tehnyt Jan Petrovski vaihtoi nimensä ja onnistui muuttamaan perheensä kanssa Suomeen, mutta jäi kiinni. Venäjän vankeinhoitolaitoksen ulkomaalaisista kertovasta uutisesta kului vain pari päivää siihen, kun Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Tordenin sotarikoksista elinkautiseen vankeuteen. Tuomio ei ole lainvoimainen.
Nyt monet arvioivat, että Venäjä saattaa olla kiinnostunut vanginvaihdosta. Ongelmaksi saattaa muodostua, onko vastapuolella vaihdossa annettavaa. Niinpä panttivankidiplomatiaksi kutsutussa toiminnassa vaihdettavaksi sopiva vanki hankitaan.
Menettelyä käytetään varsinkin tapauksissa, joissa vangitulla on poliittista painoarvoa. Venäjä onkin vanginnut niin yhdysvaltalaisia toimittajia, urheilijoita kuin sotilaita. Jos vangittavaa ei saada kiinni huumerikoksesta kuten koripalloilija Brittney Gartner tai opettaja Marc Fogel, voidaan epäillä vakoilusta kuten vaikkapa Wall Street Journalin toimittajaa Evan Gershkovichia.
Koulukirjaesimerkkinä panttivankidiplomatiasta on pidetty Viron turvallisuuspoliisi Kapon työntekijän Eston Kohverin sieppausta Viron ja Venäjän rajaseudulta syksyllä 2014. Kohver vangittiin ja tuomittiin, jotta hänet saatiin vuotta myöhemmin vaihdettua Virossa Venäjän hyväksi tehdystä vakoilusta tuomittuun Kapon entiseen virkailijaan Aleksei Dresseniin.
Suomessa suojelupoliisi on toistuvasti kuluneen vuoden aikana varoittanut kasvaneesta panttivankidiplomatian uhasta. Venäjällä olevat ja sinne matkustavat suomalaiset voivat olla vaarassa joutua vangeiksi, joita Venäjä voi käyttää pelinappuloina.
– Venäjä on autoritaarinen valtio, joka käyttää panttivankidiplomatiaa, jonka tavoitteena on sille itselleen tärkeiden henkilöiden vapauttaminen vankeudesta. Tuore esimerkkihän meillä on tästä elokuun alusta. Tämä on todellinen ilmiö, ja uhka koskee myös Venäjällä olevia suomalaisia, sanoi esimerkiksi Supon erikoistutkija Petteri Lalu syyskuussa.
Elokuulla Lalu viittasi Venäjän ja länsimaiden toteuttamaan suureen vanginvaihtoon, jossa Venäjä sai esimerkiksi kyberrikollisia, Saksassa turvallisuuspalvelu FSB:n laskuun tsetseenin ampuneen palkkamurhaajan ja Sloveniassa vakoilusta tuomitun väärillä henkilöyksillä eläneitä eli illegaaleja. Länsi sai Venäjän vankiloista esimerkiksi toimittaja Evan Gershkovichin, oppositiopoliitikko Vladimir Kara-Murzan sekä USA:n merijalkaväen sotilaan Paul Whelanin.
Voislav Tordenin kohdalla ongelmaksi voi muodostua nimenomaan, ettei sotarikoksista tuomitulle ole poliittisesti kelvollista vaihtoparia. Suomen kansalaisista Venäjän vankeinhoitojärjestelmässä ei tiedetä paljoa. Vuoden 2021 tietojen mukaan Venäjällä suoritti tuomiotaan alle kymmenen Suomen kansalaista. Enemmän suomalaisia oli vankilassa Ruotsissa, 160, sekä Espanjassa jossa heitä oli tuolloin 50. Osa Venäjällä tuomiotaan suorittavista voi olla myös kaksoiskansalaisia.
Tilastoihin eivät päädy Suomessa oleskelleet ihmiset, joilla ei ole Suomen kansalaisuutta. Tällaisia ovat esimerkiksi muiden maiden kansalaiset joilla on ollut Suomessa oleskelulupa, esimerkiksi Ukrainan asevoimien vangiksi jäänyt suomea puhuva, joka kertoi vaihtaneensa Venäjällä saamansa huumetuomion sotimiseen. Suomessa asuneet EU-kansalaiset eivät edes tarvitse oleskelulupaa. Tällaisiakin Venäjän vankiloista löytyy. Mutta ovatko he poliittisesti riittävän kiinnostavia ollakseen vanginvaihdossa, on asia joka ratkaistaan tapauskohtaisesti.
