Venäjän asevoimien tai tiedustelupalveluiden toimijat yrittivät kiristää sotavangiksi jääneen sotilaan vaimoa maanpetokseen Ukrainaa vastaan. Hänelle sanottiin, että sabotaasi palkittaisiin miehen paremmalla kohtelulla vankilassa tai varhaisella vapauttamisella.
Svitlana kertoo BBC:lle, ettei harkinnut asiaa hetkeäkään. Hän oli saanut yli kaksi vuotta miehen sotavangiksi jäämisen jälkeen puhelun ukrainalaisesta numerosta. Toisessa päässä oli venäläisellä aksentilla puhunut Dmitri.
– Hän sanoi, että voit joko polttaa asevoimien värväyspisteen, sytyttää sotilasajoneuvon tuleen tai sabotoida Ukrainan rautateiden sähkölaitetta, Svitlana sanoo.
Vaihtoehtona oli myös paljastaa läheisten ilmapuolustusyksiköiden sijaintitietoja. Svitlana muisti Ukrainan viranomaisten ohjeet venäläisagenttien yhteydenottojen varalta: prosessia piti viivyttää, kaikki tuli kuvata ja nauhoittaa, minkä lisäksi asiasta piti ilmoittaa turvallisuuspalvelu SBU:lle.
SBU kehotti Svitlanaa viivyttelemään ja esittämään, että hän aikoisi tehdä palopommi-iskun rautatielle. Dmitri antoi ohjeita palopommin tekoon.
– Mene rautatieristeyksen luo. Varmista, ettei paikalla ole valvontakameroita. Käytä hattua varmuuden vuoksi, venäläisagentti ohjeisti.
Svitlanaa kehotettiin laittamaan matkapuhelin lentokonetilaan 1–2 kilometrin päässä kohteesta jälkien peittämiseksi. Dmitri vaati kuvatodisteita vaurioituneesta relelaatikosta.
SBU jäljitti miehen Venäjälle, ja yhteydenpito kehotettiin lopettamaan. Tämän jälkeen alkoivat uhkaukset. Sotavangin vaimolle väitettiin, että hänen miehensä kidutus olisi hänen syytään. Todennäköistä kuitenkin oli, ettei Dmitrillä ollut mitään varsinaista yhteyttä sotavankiin.
– He sanoivat tappavansa mieheni, ja etten näkisi häntä enää koskaan, Svitlana sanoi.
SBU painottaa, että yhteistyö venäläisten agenttien kanssa ei helpota vangin asemaa millään lailla. Se voi pikemminkin vähentää todennäköisyyttä vanginvaihdolle. Sabotaasia tai vakoilua tekevät syyllistyvät mahdollisesti maanpetokseen, josta voi saada elinkautisen vankeustuomion.