Sitä mukaa kuin uusia tietoja Venäjän asevoimien Ukrainassa toteuttamista hirmuteoista paljastuu, yhä harvempi läntinen kommentaattori pyrkii enää millään tavoin puolustelemaan presidentti Vladimir Putinin käynnistämiä sotatoimia naapurimaataan vastaan.
Se, kuka sodasta on vastuussa, näyttää kuitenkin tutkija Jakub Kalenskýn mukaan jakavan edelleen mielipiteitä. Kysymys on hänen mielestään oleellinen, sillä se saattaa määrittää kansainvälisen yhteisön suhtautumista Venäjään, kun sota aikanaan päättyy.
Hän muistuttaa esimerkiksi Saksan liittokanslerin Olaf Scholzin todenneen, että sodasta päätti yksin Putin, ei Venäjän kansa ja että Putin myös yksin kantaa siitä vastuun. ”Te, Venäjän kansa, ette ole vihollisemme”, lausui puolestaan Yhdysvaltain presidentti Joe Biden Varsovassa. Samaan aikaan Putinille ja hänen aloittamalleen sodalle on kuitenkin mitattu erittäin korkeita suosiolukemia venäläisten keskuudessa.
– Ne, jotka pyrkivät sysäämään kaiken syyn Putinin niskoille, haluavat tehdä eron hänen ja ”tavallisen venäläisen kansan” välille, joka tämän ajattelutavan mukaan ei kenties halua sotaa. Niitä, jotka elävät diktaattorin alaisuudessa, ei pitäisi asettaa vastuuseen diktaattorin toimista, hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksessa (Hybrid CoE) Helsingissä työskentelevä tšekkitutkija Kalenský kirjoittaa Center for European Policy Analysis -ajatushautomon artikkelissa.
Ennen nykyistä tehtäväänsä disinformaation tutkimukseen ja torjuntaan erikoistunut Kalenský on toiminut muun muassa Atlantic Councilissa ja EU:n ulkosuhdehallinnossa.
Silmien ummistaminen on valinta
Myös niillä, jotka painottavat, että sodasta ei ole vastuussa vain Vladimir Putin, on Kalenskýn mukaan vahvat perusteet näkemykselleen. Hän viittaa riippumattomana pidettyä Levada-tutkimuslaitosta edustavan Lev Gudkovin huomioon venäläisten mukautumisesta ja Kremlille osoittamasta lojaliteetista.
– Sillä, mitä teet, on enemmän merkitystä kuin sillä, mitä väität ajattelevasi. Kun Putin kaatuu, tulee olemaan miljoonia ihmisiä, jotka sanovat ”me emme koskaan uskoneet hallintoa” samaan tapaan kuin Neuvostoliiton romahduksen jälkeen, Kalenský toteaa.
– Se, että venäläiset eivät selvästikään protestoi sotaa vastaan niin, että se horjuttaisi Kremlin päätöstä ryhtyä seikkailuunsa, on merkityksellisempää ja vaikuttaa enemmän kuin se, mitä venäläiset sanovat oman keittiönsä yksityisyydessä ja turvassa. On myös melko runsaasti todisteita siitä, että monet ”tavalliset venäläiset” tosiaan uskovat Kremlin propagandaa jopa silloinkin, kun heidän perheenjäsenensä esittävät todisteita Venäjän armeijan Ukrainassa tekemistä rikoksista.
Kremlin seuraava diktaattori
Jos Putinin katsottaisiin olevan yksin vastuussa sodasta, Venäjän muu eliitti pääsisi Kalenskýn mukaan liian helposti pälkähästä: kun Putinista olisi hankkiuduttu eroon, kaikki voisi jatkua taas kuin mitään ei olisi tapahtunut.
– Tällainen nopea paluu entiseen ei vain suututtaisi niitä ukrainalaisia, jotka haluavat Venäjän armeijan joutuvan vastaamaan maassa toteuttamistaan sotarikoksista, vaan se olisi myös vaarallista tulevaisuuden kannalta, hän sanoo.
Kuten esimerkiksi virolainen poliitikko ja entinen tiedustelujohtaja Eerik-Niiles Kross sekä brittiläinen Venäjä-asiantuntija Keir Giles ovat varoittaneet, Kremlin aiempien rikosten jättäminen rankaisematta on merkittävästi rohkaissut Venäjää uusiin rikoksiin.
– Jos vastuuseen asetettaisiin vain Putin, ei myöskään otettaisi huomioon niitä, jotka ovat nostaneet hänet valtaan. Putinista ei olisi voinut tulla vuoden 2022 Putinia ilman useita tuhansia avustajiaan – ilman Pietarin järjestäytynyttä rikollisuutta ja KGB:tä, ilman maan hallitusta ja manipuloitua oikeusjärjestelmää, joka on vuosien mittaan tuhonnut jokaisen Kremlin kriitikon, eikä ilman niitä, jotka murhasivat Anna Politkovskajan, Aleksandr Litvinenkon, Boris Nemtsovin ja monta muuta, Kalenský toteaa.
Sama koskee hänen mukaansa Putinin valtaa pönkittäviä turvallisuusviranomaisia ja asevoimia sekä ulkomaisia agentteja, yhteistyökumppaneita, kanssakulkijoita ja kaikenkarvaisia hyödyllisiä idiootteja.
– Jos halutaan oikeutta, kaikkien näiden ihmisten rooli on paljastettava, heidät on tarvittaessa saatettava oikeuden eteen, rangaistava rikoksistaan ja määrättävä maksamaan korvauksia. Tämä olisi prosessi, joka ei olisi kovin erilainen kuin Nürnbergin oikeudenkäynti, kun otetaan huomioon Putinin hallinnon rikollinen luonne ja pitkäkestoisuus.
Ellei näin toimita, saattaa Kalenskýn mukaan olla vain ajan kysymys, milloin seuraava Kremlin diktaattori väittää, että putinismin kaatuminen oli 2000-luvun suurin geopoliittinen katastrofi, ja vaatii saada päättää, millä kansakunnilla on oikeus olemassaoloon.
Kalenský esittää näkemyksensä yksityishenkilönä, eivätkä ne siis välttämättä edusta Hybrid CoE:n kantoja.