Miksi Japani on onnistunut pitämään väestönsä normaalipainossa, vaikka samaan aikaan useassa länsimaassa liikapaino on yleistynyt epidemian lailla?
Tätä kysyy The Telegraph -lehti, jonka mukaan brittien paisuva vyötärönympärys aiheuttaa jo lähes 100 miljardin punnan kustannukset vuodessa, ja kaksi kolmasosaa ihmisistä on ylipainoisia tai lihavia. Tulevaisuudessa kakkostyypin diabeteksen hoidon ennustetaan maksavan Britanniassa enemmän kuin syöpien hoidon.
Vastaavasti japanilaisista lihavia on neljä prosenttia kansasta, mikä on kehittyneiden maiden pienimpiä lukuja. Japani sekä Etelä-Korea ovat pystyneet erottamaan talouskasvun ja liikapainon yleistymisen toisistaan.
Telegraph muistuttaa, että Japanin tilanne ei kuitenkaan aina ole ollut hyvä. Vielä 1960-luvulla japanilaisten terveys oli G7-maiden heikoimpien joukossa ja heillä oli alhaisin elinajanodote, lisäksi väestö lihoi, kun Yhdysvalloista tuotiin yhä enemmän halpaa ruokaa.
Japani onnistui kääntämään suunnan muutamassa vuosikymmenessä ja nyt sen väestön elinajanodote on pisin maailmassa. Brittihallituksen entinen ravitsemusasioiden neuvonantaja Henry Dimbleby sanoo, että Britannian ongelma on vinoutunut suhde ruokaan. Hänen mukaansa ongelma olisi korjattavissa kulttuurin muutoksella.
Työ pitäisi aloittaa lapsista. EU- ja OECD-maiden yhteenlasketusta joukosta Japani on ainoa, jossa harvempi kuin joka viides lapsi on ylipainoinen. Japanilaiset aloittavat yläkoulusta alkaen bukatsudō -ohjelman, joka kannustaa liikkumaan koulun ohella seitsemänä päivänä viikossa. Kouluruoan terveellisyys on määritelty lailla ja ruokakasvatus kuuluu kaikkien perusopintoihin.
Julkkiskokki ja kirjailija Andrew Kojima toteaa, että länsimaisessa ruoanlaitossa ruoka on usein beigeä väriltään – ja myös epäterveellistä.
Hänen mukaansa länsimailla olisi opittavaa Japanin ruokakulttuurin kolmesta peruspilarista. Ensimmäinen niistä on se, että syödään, kunnes ollaan kylläisiä 80-prosenttisesti. Toiseksi ateriaan kuuluu ”keitto ja kolme sivuruokaa” ja kolmanneksi: syödään aina viittä väriä (punainen, keltainen, vihreä, valkoinen ja musta).
Japanissa ei ole myöskään samanlaista napostelu- ja noutoruokakulttuuria kuin esimerkiksi Britanniassa, jossa korvataan välipaloilla aterioita yhä useammin.
Vuonna 2008 voimaan tullut ”metabo”-laki määrää jokaisen 40-74-vuotiaan japanilaisen pysymään tietyssä vyötärönympäryksessä joka vuosi. Niille, jotka eivät läpäise vuotuista mittausta, tarjotaan neuvontaa ja tukea painon pudotukseen. Mikäli yrityksissä liian moni työntekijä ylittää vyötärön tavoitemitat, työnantaja voi saada sakot.
Suomessa naisilla vyötärön ympäryksen riskirajana pidetään 80 senttiä ja miehillä 94 senttiä, sillä näiden mittojen yläpuolella Duodecim-lehden mukaan sairauksien vaara alkaa kasvaa.
Henry Dimblebyn mielestä Britannia voisi aloittaa velvoittamalla yritykset tarjoamaan työntekijöille säännölliset terveystarkastukset. Jos ei muuta, se voisi auttaa ainakin työntekijöiden tuottavuuden laahaamiseen – Japanissa palkansaaja on keskimäärin pois sairaana 1,3 päivää vuodessa, kun Britanniassa luku on 5,7.
Telegraphin mukaan hallituksen väliintulo ei näytä kuitenkaan todennäköiseltä, kun kansallisen ravitsemusstrategian suosituksetkin, joita Dimbleby oli laatimassa, on sivuutettu. Pikaruoan mainontaa ja sen suuria annoksia suitsivien määräysten voimaantuloa on myös lykätty vuoteen 2025. Samalla roskaruoasta kertyvät kustannukset jatkavat kasvuaan.
