Tuore Oulun yliopiston tutkimus osoittaa, että epäsäännöllinen nukkumaanmenoaika keski-iässä voi ennustaa kohonnutta sydän- ja verisuonitautien riskiä. Riski sydäninfarktin kaltaisiin vakaviin sydän- ja verisuonitapahtumiin oli noin kaksinkertainen verrattuna säännöllisesti nukkuviin. Tämä koski etenkin alle kahdeksan tuntia yössä nukkuvia.
Heräämisajan epäsäännöllisyys ei sen sijaan ollut yhteydessä vakaviin sydäntapahtumiin.
Tutkimukseen osallistui yli 3 200 Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntynyttä henkilöä. Oulun yliopiston tutkijatohtorin Laura Nauhan mukaan säännöllisesti nukkuvilla nukkumaanmeno tapahtui joka päivä tunnin sisällä, esimerkiksi kello 22–23.
Epäsäännöllisiä nukkujia kolmasosa
Yli 3 200 henkilön otoksesta epäsäännöllisiä nukkujia oli varsin paljon, noin kolmasosa.
– Nukkumaanmenoaika vaihteli merkittävästi, monen tunnin kokonaisvaihtelulla, Nauha kertoo.
Epäsäännölliseen rytmiin puuttuminen voi vähentää sydänterveyteen kohdistuvia riskejä, jos asiaa voi itse korjata. Vuorotyötä tekevien on mahdotonta muuttaa tilannettaan, joten heidän olisi tärkeää huolehtia riittävästä unen määrästä. Tutkimuksessa epäsäännöllisen rytmin ja sydänterveysriskin välistä yhteyttä ei havaittu henkilöillä, joiden unijakso ylitti kahdeksan tuntia.
Etenkin yöllä tapahtuva vuorotyö tunnetaan riskitekijänä, joka on rasite sydänterveydelle ja koko elimistölle.
– Vuorotyön tekijöillä ei tapahdu sopeutumista tilanteeseen edes vuosikymmenten mittaan, Nauha sanoo.
Näin tutkimus tehtiin
Tutkimuksessa oli mukana 3 231 Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntynyttä henkilöä. Kliinisten mittausten ja kyselyiden lisäksi heiltä mitattiin fyysistä aktiivisuutta ja paikallaan oloa aktiivisuusmittarilla. Unirytmiä mitattiin viikon ajan, kun tutkimukseen osallistuneet olivat 46-vuotiaita.
– Viikon mittainen mittaus on verrattain lyhyt aika, mutta on kuitenkin näyttöä siitä, että jo tämä aika antaa luotettavan tiedon unitavoista, Nauha kertoo.
Tämän jälkeen terveydenhuollon rekisteritiedoista seurattiin yli 10 vuoden ajalta, keille tutkimukseen osallistuneista tuli erikoissairaanhoitoon johtanut vakava sydän- tai verisuonitapahtuma. Käytännössä kyseessä oli useimmiten sydän- tai aivoinfarkti tai sepelvaltimotautiin liittyvä rasitusrintakipu.
Laaja aineisto käytiin läpi koodaamalla ja analysoimalla tilastollisin menetelmin. Kyseessä oli ensimmäinen tutkimus, joka tarkastelee erikseen nukkumaanmenon, heräämisen ja unijakson keskipisteen vaihtelua sekä näiden yhteyksiä vakaviin sydäntapahtumiin.
Vuorokausirytmi on tärkeä
Laura Nauhan mukaan monen tutkimuksen perusteella tiedetään jo tarkasti, että 24 tunnin sisäinen vuorokausirytmi on ihmisille luontainen. Se määrittelee virkeyttä ja väsymystä eri vuorokauden aikoina, joten epäsäännöllinen rytmi aiheuttaa elimistölle kuormitusta. Syvä uni ajoittuu yleensä etenkin alkuyöhön, ja se on erityisen tärkeää kehon palautumiselle.
– Meillä on automaattinen tahdistin hypotalamuksessa: siellä sijaitseva tumake toimii elimistömme kapellimestarina, Nauha kertoo.
Hypotalamus on väliaivojen pohjassa sijaitseva aivojen osa, joka on keskeinen elimistön säätelykeskus. Siellä sijaitsee elimistön “pääkello”, joka on hermosoluista koostuvat tumake. Se sijaitsee näköhermoristeyksen yläpuolella ja saa valoinformaatiota silmistä. Tumake tahdistaa elimistön vuorokausirytmiä, mukaan lukien uni–valverytmiä.
Elimistön sisäinen säätelykeskus vaikuttaa tutkitusti fysiologiaan, vaikka ihminen ei edes tietäisi vuorokauden aikaa valon perusteella. Taustalla voi olla sopeutuminen maapallolla elämiseen evoluution myötä.