Iranin talous on ajautunut poikkeuksellisen syvään kriisiin sodan ja Yhdysvaltojen saarron seurauksena, kertovat Wall Street Journal ja Telegraph.
Työttömyys, hintojen raju nousu ja tuotannon pysähtyminen kurittavat väestöä tavalla, jota ei ole nähty vuosikymmeniin.
Sodan ja Hormuzinsalmen sulkemisen seurauksena Iran on menettänyt keskeiset vienti- ja tuontireittinsä. Yhdysvallat vastasi tilanteeseen merisaarrolla, joka on käytännössä pysäyttänyt maan öljytulot eli sen tärkeimmän tulonlähteen.
Seuraukset näkyvät nopeasti arjessa. Inflaatio on noussut noin 67 prosenttiin, valuutta on romahtanut ennätysalas, ja ruoan hinta on karannut monien ulottumattomiin.
Esimerkiksi kanan hinta on noussut tasolle, johon tarvitaan keskimäärin koko päivän palkka.
Työttömyys on kasvanut jyrkästi. Arvioiden mukaan suoraan sodan seurauksena työnsä on menettänyt noin miljoona ihmistä ja epäsuorasti toinen miljoona. Nuorista jopa 70 prosenttia on ilman työtä.
Yhdessä päivässä yli 300 000 iranilaista haki töitä maan suurimman rekrytointipalvelun kautta.
Yrityksiä suljetaan laajasti eri aloilla teollisuudesta vähittäiskauppaan. Raaka-ainepula on pysäyttänyt tuotantoa, ja tuontitavaroista on pulaa. Myös internetrajoitukset ovat lamauttaneet digiliiketoimintaa.
– Elämiseen ei ole enää varaa. Iran on heikoimmillaan, arvioi taloustutkija Mahdi Ghodsi WSJ:lle.
Sodan fyysiset tuhot pahentavat tilannetta. Infrastruktuuri, satamat ja keskeiset teollisuudenalat ovat kärsineet iskuista, ja jälleenrakennuksen hinnaksi arvioidaan jopa 270 miljardia dollaria eli lähes koko maan vuosituotannon verran.
Iranin talous oli jo valmiiksi heikko pitkään voimassaolleiden pakotteiden vuoksi, ja alkuvuoden hintaprotestit osoittivat tyytymättömyyden kasvaneen. Nyt paine voi kasvaa uudelleen.
Hallitus yrittää lieventää kriisiä tukiaisilla, palkankorotuksilla ja ruoka-avulla. Samalla se etsii vaihtoehtoisia kauppareittejä muun muassa Venäjän ja Keski-Aasian kautta. Toimet eivät kuitenkaan ole riittäneet pysäyttämään talouden alamäkeä.
Neuvottelut Yhdysvaltojen ovat jumissa, ja molemmat osapuolet odottavat vastapuolen taloudellisen paineen murtavan tilanteen. Arjen tasolla kriisi näkyy konkreettisina valintoina: osa iranilaisista joutuu päättämään, käyttävätkö päivän palkkansa ruokaan vai internetyhteyteen, sillä molempiin eivät rahat riitä.