Iranin sotilaallinen asema Lähi-idässä on romahtanut nopeasti, arvioi yhdysvaltalaisen CNA-ajatuspajan analyytikko Decker Eveleth Foreign Policy -lehdessä.
Hänen mukaansa keskeinen syy on Iranin ilmapuolustus- ja ohjuskaluston odotettua heikompi suorituskyky. Tämä murensi maan pelotteen Israelia ja Yhdysvaltoja vastaan.
Iranin alueellinen asema oli huomattavasti vahvempi vielä muutama vuosi sitten. Sen liittolaisjoukot toimivat useilla rintamilla, ohjusohjelmaa kehitettiin ja uraanin rikastus lähestyi asekelpoista tasoa.
Nyt tilanne on kääntynyt päälaelleen. Israelin ja Yhdysvaltojen iskut ovat kohdistuneet syvälle Iranin alueelle, maan ilmavoimat ovat käytännössä toimintakyvyttömät ja ilmapuolustus on osoittautunut riittämättömäksi.
Evelethin mukaan käännekohta oli, kun Israel ja Yhdysvallat havaitsivat noin kaksi vuotta sitten Iranin sotilaallisten kykyjen olevan selvästi arvioitua heikompia.
Iranin ballistiset ohjusiskut Israeliin vuosina 2024–2025 jäivät tuloksiltaan vaatimattomiksi. Ohjukset olivat epätarkkoja, ja suurin osa niistä torjuttiin. Yritykset iskeä keskeisiin sotilaskohteisiin epäonnistuivat eikä Iran kyennyt lamauttamaan esimerkiksi lentotukikohtia.
Vaikka osa ohjuksista osui Nevatimin tukikohtaan, vahingot jäivät rajallisiksi.
– Hyökkäys oli aggressiivinen, mutta epätarkka, Israelin silloinen puolustusministeri Yoav Gallant sanoi.
Ohjusten tekninen laatu herätti epäilyksiä. Israelilaismedian tutkimuksessa ohjusten komponentteja kuvattiin heikkolaatuisiksi.
Israel sai strategisen yliotteen
Samaan aikaan Israel kykeni tuhoamaan Iranin ilmapuolustusjärjestelmiä syvällä maan rajojen sisällä ja operoimaan ilman merkittäviä tappioita.
Tämä muutti strategista asetelmaa ratkaisevasti. Evelethin mukaan Israel saattoi päätellä, että yllätyshyökkäykset yhdistettynä kerrokselliseen ilmapuolustukseen tuottavat sille suotuisan lopputuloksen. Iran ei ole kyennyt aiheuttamaan vastaiskuillaan sellaista vahinkoa, joka pakottaisi Israelin lopettamaan operaationsa.
Iranin vaihtoehdot ovat analyytikon mukaan käymässä vähiin.
Ohjusarsenaalin kehittäminen ei välttämättä ratkaise ongelmaa, sillä se altistaa maan jatkuville ennaltaehkäiseville iskuille. Hormuzinsalmen sulkemisuhka on puolestaan menettänyt tehoaan, kun esimerkiksi Saudi-Arabia on rakentanut vaihtoehtoisia öljykuljetusreittejä.
Yhä realistisemmaksi vaihtoehdoksi nousee ydinasepelote. Iranilla arvioidaan olevan rikastettua uraania noin kymmeneen ydinaseeseen, mutta se ei välttämättä riitä uskottavaan pelotteeseen. Lisäksi ydinohjelma on kärsinyt merkittäviä vaurioita viimeaikaisissa iskuissa.
Tilanne voi pakottaa Teheranin harkitsemaan ratkaisua uudelleen. Evelethin mukaan Teheranin hallinto saattaa nähdä taloudelliset seuraukset hyväksyttävämpinä kuin sotilaallisen heikkouden.
Iran on jo rikkonut kansainvälisiä valvontasopimuksia ja suututtanut naapurimaansa drooni- ja ohjusiskuilla, mikä lisää uusien pakotteiden riskiä.
Pakistanin ulkoministeri totesi 1960-luvulla maan rakentavan ydinaseen, vaikka “joutuisi syömään ruohoa”. Decker Evelethin mukaan kysymys on nyt siitä, onko Iran valmis samaan ratkaisuun.