Tämän päivän talouspuheessa toistellaan mantran tavoin työehtosopimusten yleissitovuuden poistamisen erinomaista taloutta ja työllisyyttä vauhdittavaa vaikutusta. Poistaminen olisi kuulemma työntekijöidenkin etu. Minun on kovin vaikea ymmärtää tämän väitteen logiikkaa.
Työehtosopimukset nimittäin asettavat työehdoille minimin. Jos työnantaja haluaa tarjota työntekijöilleen vähimmäisvaatimuksia paremmat ehdot, hän voi tehdä sen täysin vapaasti. Sama koskee järjestäytymättömiä työnantajia. Myös he saavat sopia työehtosopimuksen minimiehtoja paremmin.
Toinen kritiikin peruste on se, että järjestäytymättömät työnantajat eivät pääse käyttämään työehtosopimusten kaikkia joustomahdollisuuksia. En osaa nähdä tässäkään suurta ongelmaa. Työnantajaliittoon kuuluminen on erittäin halpaa, eikä siitä ole minkäänlaista muuta haittaa kuin pieni jäsenmaksu Esimerkistä käyköön Kaupan liitto. Sen jäsenmaksu on 0,1 % yrityksen edellisen vuoden palkkasummasta, kuitenkin vähintään 200 euroa vuodessa.
Jos paikallisesta sopimisesta on oikeasti huomattava etu yritykselle, niin luulisi siitä kannattavan maksaa moinen pikkusumma. Kaupan päälle yritys saa käyttöönsä työnantajaliiton juristien palvelut, jotka auttavat toisen väitetyn ongelman, eli irtisanomisen vaikeuden ratkaisemisessa. Irtisanominen on Suomessa vaikeaa vain, jos sen tekee väärin perustein ja laittomalla tavalla. Perusteeton irtisanominen taas ei saakaan olla liian helppoa.
Jos irtisanomiseen on oikeasti aihetta, niin se onnistuu Suomessakin jokseenkin yhtä helposti tai helpomminkin kuin muissa sivistysvaltioissa. Aivan erityisen helppoa on tuotannollis-taloudellisin perustein tapahtuva irtisanominen, joka ei ole juuri missään helpompaa kuin Suomessa, ainakaan OECD:n tekemän vertailun mukaan.
Työehtosopimusten yleissitovuus ei ole edes mikään suomalainen erikoisuus. Useimmissa Euroopan maissa yleissitovuus on voimassa muodossa tai toisessa. Kokonaan se puuttuu vain Ruotsista, Tanskasta ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Ruotsissa ja Tanskassa yleissitovuutta korvaa ammattiliittojen lakisääteinen asema henkilöstön edustajana ja työnantajan suurempi velvollisuus osallistuttaa henkilöstöä yrityksen johtamiseen.
Myös Saksassa yleissitovuus on lainsäädännössä, mutta sitä käytetään selkeästi vähemmän kuin Suomessa. Luulisin, että se johtuu pitkälle siitä, että henkilöstön asema suhteessa yrityksen johtoon on Saksassa todennäköisesti maailman vahvin.
Kaikissa sivistysvaltioissa työntekijöillä on oikeutensa, jotka perustuvat joko lakiin tai työehtosopimuksiin. Jos työehtosopimusten yleissitovuutta heikennetään, työntekijöiden asemaa yritysten johtamisessa pitää mielestäni vahvistaa lainsäädäntöteitse. Lakien yleissitovuuden poistamista ei sentään ole vielä vaadittu.
