Venäjän etenemisen Ukrainassa on arvioitu pysähtyneen voimakkaan vastarinnan ja vakavien logististen ongelmien vuoksi.
Britannian tiedustelutietojen perusteella hyökkääjät olisivat joutuneet sijoittamaan suuren määrän joukkoja suojaamaan omia takalinjojaan Ukrainan jatkuvien vastahyökkäysten vuoksi.
– Eteneminen ja huoltolinjojen venyminen tekevät tukiyksiköistä ja logistiikasta haavoittuvaisia väijytyksille. Ukrainalaiset ymmärsivät nopeasti, että logistinen puoli oli Venäjän hyökkäyksen heikko kohta, CNA-ajatuspajan asiantuntija Michael Kofman sanoo Washington Post -lehdelle.
Haasteena on ollut Ukrainan valtava koko. Hyökkääjät ovat voineet hyödyntää etelässä rautateitä joukkojen ja huoltotarvikkeiden kuljettamiseksi miehitettyyn Hersoniin ja Melitopoliin. Pohjoisessa huoltoyhteydet ovat nojanneet maanteihin. Ajoneuvot eivät ole pystyneet liikkumaan märässä ja mutaisessa maastossa.
Kärkiyksiköiden pitäminen taistelukykyisenä vaatii valtavan työmäärän, sillä huolto- ja tukiajoneuvojen on jatkuvasti ajettava rintaman ja huoltokeskusten välillä. Keskimääräinen sotilas tarvitsee vuorokauden aikana noin 200 kilogrammaa ruokaa, polttoainetta, ammuksia ja lääkintätarvikkeita. Ukrainaan tunkeutui helmikuun lopulla yli 150 000 venäläissotilasta.
Naton ja Yhdysvaltain asevoimien logistiseen mallinnukseen erikoistunut kenraaliluutnantti evp. Alex Vershinin sanoo tyypillisen pataljoonan taisteluyksikön koostuvan noin 700–900 sotilaasta, kymmenestä taistelupanssarivaunusta ja noin 45 panssariajoneuvosta. Mukana kulkee 12–20 tykistöajoneuvoa ja kymmenen ilmatorjuntavaunua.
Taisteluosaston perässä seuraa kolme rekkaa kuljettamassa kymmenen vuorokauden ruoka-annokset, viisi vesirekkaa, 2–5 lääkintäajoneuvoa ja kaksi muona-ajoneuvoa. Noin 10–12 säiliöautoa kuljettavat polttoainemäärän, joka riittää noin kahdeksi vuorokaudeksi.
Nopea isku epäonnistui
Taisteluosaston 700–900 sotilaasta noin 150 henkilöä kuuluu tukijoukkoihin. Osuus on pienempi kuin länsimaisissa asevoimissa. Esimerkiksi Yhdysvallat tarvitsee kymmenen tukisotilasta jokaista eturintaman sotilasta kohtaan, Alex Vershinin huomauttaa.
Venäjä yritti voittaa sodan nopealla ja lyhytkestoisella hyökkäyksellä. Sääntönä on, että joukot voivat edetä rautatiestä noin 150–190 kilometrin päähän. Krimiltä Hersoniin oli matkaa 190 kilometriä ja Valko-Venäjältä Kiovaan 140 kilometriä.
Hitaampaan etenemiseen olisi pitänyt varautua noin 50 kilometrin välein perustettavilla huoltotukikohdilla, jossa olisi korjattu ajoneuvoja ja hoidettu haavoittuneita sotilaita.
Myös hyökkääjien komentoketju vaikuttaa olleen sekava.
– Yhdistetty ja selkeä komentoketju tekee elämästä paljon helpompaa. Tällaista heillä ei ole ollut, Janes-yhtiön analyytikko Andrew Galer sanoo.
