Yhdysvaltain presidentti Donald Trump sanoi Yhdysvaltojen keskeyttävän operaation, jossa se on ohjannut jumissa olevia aluksia Hormuzinsalmen läpi. Iranin satamiin kohdistuva saarto jatkuu kuitenkin edelleen.
RUSI-ajatuspajan tutkijoiden Dan Marksin ja Sidharth Kaushalin mukaan Yhdysvaltojen ja Iranin toimet Persianlahdella muistuttavat yhä enemmän toisiaan. Molemmat pyrkivät vaikuttamaan öljyn ja kaasun kulkuun tavalla, joka vahvistaisi niiden asemaa mahdollisissa neuvotteluissa.
Yhdysvaltojen Hormuzinsalmen saarto on jatkunut kolmatta viikkoa. Yhdysvaltain laivasto on pakottanut 38 Iraniin kytkeytynyttä alusta muuttamaan reittiään ja noussut iranilaisaluksiin sekä alueella että kauempana Intian valtamerellä.
Teheranin hallinto on puolestaan palannut valikoivan sulkemisen strategiaan. Se päästää muiden maiden aluksia salmen läpi tapauskohtaisesti ja ilmeisesti maksuja vastaan. Iranin parlamentti valmistelee lainsäädäntöä, joka virallistaisi mahdollisuuden periä maksuja Hormuzinsalmen läpikulusta.
Tutkijoiden mukaan osapuolten tavoitteet alkavat hahmottua. Iran pyrkii palauttamaan oman öljynvientinsä, rahastamaan Hormuzinsalmen hallinnalla ja käyttämään asemaansa Libanonin hauraan tulitauon sekä Hizbollahin suojana.
Trumpin hallinto taas näyttää haluavan sitoa paineen purkamisen laajempaan sopimukseen, joka koskisi ainakin Iranin ydinohjelmaa ja mahdollisesti myös sen tavanomaista ohjusarsenaalia.
Suurin riski laivastolle
RUSI:n mukaan Iranilla on vain rajalliset mahdollisuudet iskeä suoraan Yhdysvaltain aluksiin Omaninlahden reunalla ja sen ulkopuolella. Iranin vallankumouskaartilla ei tutkijoiden mukaan ole riittävää pääsyä nopeasti päivittyvään tiedustelutietoon, jota merimaalien seuraaminen näiltä etäisyyksiltä vaatisi.
Iranin vahvimmat meritorjuntakyvyt ovat keskittyneet lähemmäs Persianlahtea ja esimerkiksi Qeshmin saaren ympäristöön. Suurin riski Yhdysvaltain laivastolle olisi, jos sotalaivoja pitäisi siirtää lähemmäs Persianlahtea suojaamaan kauppamerenkulkua.
Teheran on pyrkinyt korvaamaan menetettyjä vientituloja perimällä korkeampia maksuja aluksilta, jotka kulkevat muihin kuin Iranin satamiin. Valkoinen talo on uhannut seurauksilla aluksia, jotka maksavat tällaisia maksuja, mutta asiantuntijoiden mukaan maksujen todentaminen voisi olla käytännössä vaikeaa.
Maksut eivät tutkijoiden mukaan riitä korvaamaan Iranin menettämää öljytuloa. Maan arvioidaan menettävän noin 1,5 miljoonan barrelin päivittäiset vientitulot, eikä nykyisillä alhaisilla alusmäärillä edes korkea maksu kattaisi tätä vajetta.
Ongelma ei rajoitu kassavirtaan. Jos Teheran ei voi viedä öljyä meritse, sen varastot täyttyvät. Se joutuisi turvautumaan tilapäisiin varastoratkaisuihin ja lopulta sulkemaan tuotantoa, mikä voisi vahingoittaa tuotantokapasiteettia pitkällä aikavälillä.
Tiukka saarto vaatisi valtavan määrän aluksia
Yhdysvaltojen haasteena on operaation mittakaava. Nykyinen laivasto-osasto pystyy hoitamaan rajallisia pysäytyksiä ja tarkastuksia, mutta laajamittainen saarto olisi eri asia. Tutkijat vertaavat tilannetta Naton Sharp Guard -operaatioon Jugoslavian asevientikiellon valvomiseksi. Siinä tarvittiin noin sata liittolaisten alusta, jotta 22 laivaa voitiin pitää asemissa jatkuvasti.
Hormuzinsalmen vastaava operaatio sitoisi huomattavan määrän Yhdysvaltain laivaston, merijalkaväen ja erikoisjoukkojen voimavaroja. Jos Iran asettaisi aseistettuja vartijoita raakaöljyä kuljettaville aluksille, Yhdysvallat tarvitsisi myös enemmän erikoiskoulutettuja tarkastusjoukkoja.
Vallankumouskaartin laivasto voi uhata kauppa-aluksia kovemmalla voimankäytöllä kuin Yhdysvaltain laivasto todennäköisesti käyttäisi. Se antaa varustamoille kannustimen noudattaa Iranin sääntöjä.
Jos Yhdysvallat haluaa palauttaa aloitteen, se voisi RUSI:n mukaan siirtyä kaukosaartoa kovempaan malliin eli Iranin satamien lähisaartoon. Se voisi tarkoittaa esimerkiksi ilmasta käsin laskettavia merimiinoja Iranin satamien ja reittien ympärille. Tutkijat viittaavat Yhdysvaltojen Vietnamin sodan aikaiseen Haiphongin sataman miinoittamiseen.
Tällainen askel olisi Iranille kivuliaampi kuin nykyinen kaukosaarto. Se kuitenkin lisäisi myös eskalaation riskiä. Iran voisi vastata tekemällä Hormuzinsalmesta kulkukelvottoman kaikelle merenkululle.
Iranilla olisi siihen useita keinoja: meridroneja, rannikkopuolustuksen risteilyohjuksia, lennokkeja ja pieniä Ghadir-sukellusveneitä, jotka voivat laskea miinoja salaa. Lisäksi Iran voisi lisätä iskuja Persianlahden energiainfrastruktuuria vastaan.
Shokki energiamarkkinoille
Taloudelliset vaikutukset voisivat olla merkittäviä. RUSI:n arvion mukaan pitkä häiriö nesteytetyn maakaasun toimituksissa ja Hormuzinsalmen pitkittynyt sulkeutuminen voisivat pakottaa Euroopan vähentämään kaasunkulutusta noin 15 miljardilla kuutiometrillä. Se vastaisi noin 12 prosenttia kulutuksesta.
Yhdysvalloille ongelma ei olisi vain liittolaisten ahdinko. Korkeammat energiahinnat voisivat nostaa kuluttajahintoja ja lisätä inflaatiopainetta. Se vaikeuttaisi keskuspankin päätöksiä ja voisi heijastua marraskuussa pidettäviin kongressin välivaaleihin.
Iran joutuisi silti kovan paineen alle. Valuuttatulojen ja teollisten tuotantopanosten menettäminen ei välttämättä romahduttaisi hallintoa, mutta lähisaarto kaventaisi Teheranin vaihtoehtoja. Jäljelle jäisivät eskalaatio, sopimus tai eskalaatio, jolla pyritään pakottamaan sopimukseen.
Tutkijoiden mukaan asetelma on tällä hetkellä kallistumassa Iranin eduksi, koska Yhdysvallat joutuu sitomaan voimavaroja kuluttavaan puolustukselliseen operaatioon. Yhdysvalloilla on silti mahdollisuus palauttaa aloite, jos se pystyy tekemään saarrosta aiempaa tiukemman.