Kansanedustaja, liikemies ja urheilumanageri Hjallis Harkimo kirjoittaa Iltalehden blogissaan Teemu Selänteen mielipiteistä nousseesta metelistä, kun Selänne twiittasi maahanmuuttajista ja heihin kohdistuneista raiskausepäilyistä.
Hjallis Harkimon mukaan toimittajat saavat kyllä kirjoittaa ja tuomita ihan mitä he haluavat.
– Se on heidänkin oikeutensa. Mutta mielestäni he eivät voi päättää, kritisoida ja antaa ohjeita siitä mitä muut saavat kirjoittaa, jotta ”keskustelu ei mene väärään suuntaan ”tai rasistit ”saa aseita käsiinsä”, Harkimo kirjoittaa.
– Julkisuuden henkilöllä ei kyllä ole mitään erityistä vastuuta kansakunnan moraalisesta tunnelmasta. Maahanmuuttoasioissa on hyvä, että ihmiset ilmaisevat mielipiteensä. Niin minäkin olen tehnyt. Myös Teemu Selänne saa sanoa mitä mieltä hän on – ja hyvä, että hän uskaltaa tehdä sen.
Harkimon mukaan ”eihän Teemu nytkään sanonut mitään, mistä kovin moni olisi eri mieltä. Tuomioiden pitäisi olla kovempia. Meidän vihervasemmistolainen lehtimieskunta saa kyllä kirjoittaa asiasta mitä vaan, mutta jos muiden kirjoitukset eivät miellytä heitä, tulee täyslaidallinen kritiikkiä”.
Kansanedustaja toteaa olevansa yhdestä asiasta Teemu Selänteen kanssa eri mieltä.
– Jos turvapaikanhakija syyllistyy näin julmaan rikokseen kuin raiskaus, hänet pitää karkottaa. Olen ehdottanut tätä ja saanut vastaukseksi, että ”niin ei voi tehdä”. Miksei? Meidän pitää nopeasti saada semmoinen laki aikaan. Aion tehdä sellaisen lakialoitteen. Eihän Tanskassakaan kauan kestänyt kun ”korulaki” saatiin aikaan.
Hjallis kirjoittaa sanovansa jälleen näkemyksenään, että ”rajat on pantava kiinni pikku hiljaa ja mietittävä mitä tehdään”.
– Toivottavasti Teemun esimerkki rohkaisee ihmisiä sanomaan mielipiteensä. Ajattelen, että se on aidosti tärkeää yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta. Se on tärkeää, oli kukin sitten minkäkin asian puolesta tai vastaan. Sosiaalisessa mediassa riittää kyllä mielipiteitä ja hyvä niin, se on kaikkien oikeus. Kyllä ihmisten pitää uskaltaa sanoa mielipiteensä rehellisesti.
– Mutta uskon, että keskustelun sävy voisi muuttua rakentavammaksi, jos alkaisimme miettiä päätöksiä. Niistä voi vaikka kiistellä, mutta jonkinlaiseen yhteiseen ratkaisuun täytyy tulla, Harkimo kirjoittaa.
