Kiristyneessä ja yhä epävarmemmassa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa lännen on jälleen panostettava puolustukseen ja varauduttava myös synkimpien skenaarioiden varalta. Näin kirjoittaa maineikas historioitsija, Stanfordin yliopiston Hoover Institutionin vanhempana tutkijana vaikuttava Niall Ferguson The Daily Mail-lehden kolumnissaan. Ferguson on kirjoittanut useita sota- ja taloushistoriaan keskittyviä menestysteoksia.
Britannian ja Euroopan on syytä ottaa maanpuolustus vakavasti, Ferguson kirjoittaa. Hän on jo aikaisemmin kuvaillut Venäjän hyökkäyssodan vaikutuksia Euroopan turvallisuuteen, mutta nyt Ferguson toteaa Venäjän jatkuvien ydinaseuhkailujen muistuttaneen länttä oman ydinpelotteen merkityksestä. Oman epävarmuustekijänsä muodostavat lisäksi Yhdysvaltojen presidentinvaalit, joissa republikaanien todennäköinen ehdokas Donald Trump on julkisesti kyseenalaistanut Naton puolustusvelvoitteet.
Puolustusmenojen kasvattaminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, Ferguson muistuttaa. 1950-luvun alun jälkeen käydyn Korean sodan jälkeen puolustusmenojen osuus valtioiden budjeteista on romahtanut kaikkialla läntisessä maailmassa, kun taas erinäiset sosiaalimenot ovat voimakkaasti kasvaneet. Ennen ensimmäistä maailmansotaa nykyiset G7-maat käyttivät keskimäärin kolmanneksen valtion menoista maanpuolustukseen, kun luku tänä päivänä on alle kymmenen prosenttia, historioitsija kirjoittaa. Puolustusmenojen osuus bruttokansantuotteesta on G7-maissa keskimäärin kolme prosenttia, kun taas sosiaalimenojen osuus on yli kymmenen prosenttia.
– Koko läntinen maailma on elänyt hölmöjen paratiisissa, kuvitellen kylmän sodan jälkeisen maailman olevan ikuinen. Olemme eläneet voin emmekä aseiden, auran terien emmekä miekkojen maailmassa.
Tasapuolinen taakanjako ei toteudu länsiliittouman sisällä, Ferguson kirjoittaa. Yhdysvaltojen osuus Naton puolustusmenoista on lähes 70 prosenttia, ja Ukrainan tukemisessa Baltian maat, pohjoismaat ja Puola ovat ottaneet kokoaan suurempaa roolia.
Valtioiden voimakas velkaantuminen koronapandemian aikana hankaloittaa osaltaan tarvittavia sijoituksia maanpuolustukseen, Ferguson arvioi.
– Itse nimeämäni Fergusonin lain mukaan suurvalta on hankaluuksissa silloin kuin se käyttää enemmän rahaa korkomenoihin kuin puolustukseen (tämä päti niin Espanjaan 1600-luvulla, Ranskaan 1700-luvulla, ottomaaneihin 1800-luvulla ja Britannian 1900-luvun loppupuolella).
Aihetta optimismiin kuitenkin on, Ferguson toteaa. Yhdysvaltojen Ukrainan-avun epävarma tulevaisuus on toiminut eurooppalaisten päättäjien herätyskellona, ja nyt ”jopa saksalaiset poliitikot” puhuvat varustaumisesta ja asetuotannon kasvattamisesta. Ranskan presidentti Emmanuel Macronin hehkuttamaan eurooppalaiseen strategiseen autonomiaan on Fergusonin mukaan kuitenkin yhä matkaa. Samaan aikaan Naton tuki Ukrainalle on Yhdysvaltojen sisäpoliittisen tilanteen takia kaikkea muuta kuin turvattu, Ferguson kirjoittaa.
Länsi ei halua Ukrainan häviävän, mutta toinen kysymys on, haluaako se Ukrainan voittavan sodan, Ferguson muotoilee. Haluaako länsi tosissaan nähdä Putinin häviävän, sillä ilman Venäjän presidentin tappiota Eurooppa ei ole turvassa, hän kysyy.
– Toivoisin olevani nykyistä vakuuttuneempi siitä, että vastaus näihin kysymyksiin on kyllä, Ferguson päättää.
