Toukokuussa 2019 vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson päivitteli turhautuneena hallitusneuvottelujen yhteydessä, että ”ilmeisesti päättäjillä ei ole Suomessa lupaa unelmoida paremmasta, vaan heti alkuun pitäisi kuulla valtiovarainministeriön saatanalliset säkeet ja sitten mukautua maailmaan, jossa mihinkään ei ikinä riitä rahaa”.
Pian saimme huomata, että nuo talouden kehityksen ennusteena- ja tilannekuvanakin tunnetut “VM:n saatanalliset säkeet” oli hallitusneuvotteluissa päätetty siirtää suoraan roskakoriin. Antti Rinteen hallituksen aloittaessa valtion budjetti rakennettiin velan varaan, ja pysyviä menoja lisättiin yli miljardilla. Budjetin alijäämä kasvoi huomattavasti, eikä konkreettisia toimia menonlisäysten rahoittamiseksi esitetty.
Siitä lähtien hallitus on tuhlannut ilman huolta huomisesta. Tätä on myöhemmin perusteltu koronapandemialla ja Ukrainan sodalla, mutta se on vain nolo osatotuus, joka ei kestä lähempää tarkastelua.
Etlan tuoreen raportin mukaan hallitus on nimittäin ottanut velkaa näistä johtumattomiin menoihin yli 11 miljardia euroa. Sen lisäksi ajatukset menosäästöistä on lakaistu maton alle. Lopputulos on hirvittävä: tällä hallituskaudella Suomen velkataakka lisääntyy noin 40 miljardilla eurolla. Hallituksen suunnitelman mukaan ensi vuonna velkaa otetaan yli kahdeksan miljardia, ja sama meno jatkuu vielä 2024.
Sanna Marinin hallitus on kyllä julistautunut sitoutuneensa siihen, että julkinen talous on tasapainossa vuosikymmenen loppuun mennessä. Tätä viestiä on kuultu pitkin hallituskautta vastuuministerien suusta, mutta tekojen osalta on vielä nollat taulussa. Hallituskausi lähenee loppuaan, ja tekemättä ovat niin julkista taloutta vahvistavat työllisyystoimet kuin rakenneuudistuksetkin.
Seuraavan hallituksen vastuulle on sysätty myös rahoituskriisissä aloittavat hyvinvointialueet ja massiiviset sote-uudistukseen liittyvät kustannukset. Lähes 700 miljoonaa euroa vuodessa maksava palkkaharmonisointi, miljardien ICT-hankinnat ja päivää ennen seuraavia eduskuntavaaleja voimaan astuva hoitajamitoitus.
Marinin hallitus sysää talouden tasapainottamisen ja miljardiluokan uudistusten rahoituksen seuraavan hallituksen päänvaivaksi. Se on kaukana paljonpuhutusta vastuunkannosta ja näyttäytyy pikemminkin halpana silmänkääntötemppuna, jonka tarkoituksena on silotella tämän hallituskauden piikki auki-politiikan tuloksia.
Seuraava hallitus saa nämä ongelmat syliinsä. Sote-kulujen maksaminen ja valtion budjetin tasapainottaminen vasemmistohallituksen jäljiltä ei tule olemaan ruusuilla tanssimista. Se tarkoittaa vaikeita päätöksiä, leikkauksia ja asioiden asettamista tärkeysjärjestykseen.
Oppositiolta tullaan kuulemaan jo Juha Sipilän kaudella tutuksi tulleet syytökset “epäinhimillisestä kurjistamispolitiikasta” ja “kylmäävästä leikkauslinjasta”. Totuus on kuitenkin se, että velaksi ei voi elää ikuisesti. Ensi vaalikaudella talouden realiteettien on asetettava rajat rahankäytölle. Suomi ei kestä enää neljää vuotta velkaviisikkoa.
