Turvallisuustutkija Jarno Limnéll ja tulevaisuuden tutkijat Elina Hiltunen ja Mikko Dufva teettivät syksyllä 2020 tutkimuksen nuorten tulevaisuusajatuksista. Kyselyyn vastasi yli tuhat, ikähaarukaltaan 14–24-vuotiasta nuorta ympäri Suomea. Tutkijoiden tekemässä kirjassa pyritään vastaamaan nuorten esittämiin kysymyksiin.
Kirjan mukaan terveydenhuollon on muututtava Suomessa. Suomi ikääntyy ja vanhenevat ihmiset tarvitsevat yleensä enemmän terveyspalveluja. Ikääntyminen tarkoittaa myös sitä, että meillä on vähemmän veronmaksajia ja työvoimaa esimerkiksi juuri hoitoalalle. Tilanne ei ole toivoton, muutosta auttavat digitalisaatio ja tekoälyn kehitys.
Samoin geeniteknologia tuo uusia mahdollisuuksia. Suuressa ja valtavan kalliin kansainvälisen Human Genome -projektin tuloksena saatiin vuonna 2003 julkistettua ensimmäistä kertaa ihmisen geenikartta.
Visioiden mukaan jokaisen ihmisen geeniperimä määritellään ja tieto tallennetaan tietojärjestelmiin ja potilaat käyttävät terveyttä seuraavia laitteita, jotka mahdollistavat myös sairauksien paremman ennaltaehkäisyn. Jatkossa varma keskustelun aihe on, määritetäänkö jokaisen syntyvän vauvan genomi ja riskit sairastua eri sairauksiin jo synnytyslaitoksella. Geeniterapia on vielä lähtökuopissaan, ja tulevaisuudessa sillä tullee olemaan merkitystä sellaisten sairauksien hoidossa, joihin muut hoitomuodot eivät tehoa.
Koronarokote nosti esiin rokotevastaisuuden. Rokotevastaisuuden ja valetiedon kasvu ovat uhkana sille, tulevatko tartuntataudit leviämään tulevaisuudessa. Osa väestöstä kieltäytyy rokotteista, vaikka niiden teho on tutkitusti hyvä. Rokotevastaisuus leviää erityisesti vauraimmissa valtioissa.
Ilmiönä rokotevastaisuus ei ole uusi, sitä esiintyi jo isorokkorokotteen kanssa 1800-luvulla. Tuolloin osa pelkäsi rokotteen muuttavan ihmisen puoliksi lehmäksi. Tänä päivänä koronarokotteeseen liittyy pelkoja sen aiheuttamista terveydellisistä sivuvaikutuksista aina huimiin salaliittoteorioihin.
Varautuminen on viisautta
Suomessa on ollut pitkään perinne, että ulko- ja turvallisuuspoliittisista linjauksista vallitsee laaja yksimielisyys, eikä näistä asioista ole tullut samalla puoluepoliittisesti repivää kuin monesta muusta politiikan alueesta. Tämän tilanteen olisi hyvä pysyä samanlaisena tulevaisuudessakin.
Yksi keskeinen tulevaisuuden ratkaisu on sisäisen toimintavarmuuden, henkisen kriisinsietokyvyn sekä huoltovarmuuden kehittäminen. Varautuminen on viisautta ja varautuminen erilaisiin uhkiin on aina huomattavasti helpompaa kuin herääminen kriisin iskiessä.
Yksi keskeisin Suomea uhkaava trendi on hybridivaikuttaminen. Sillä tarkoitetaan toimintaa, jossa vastapuolen toimija hyödyntää samanaikaisesti erilaisia keinoja vaikuttaakseen kohteena olevan valtion heikkouksiin ja saavuttaakseen omia tavoitteitaan. Yleisesti pyrkimyksenä on epävakauden ja epäluottamuksen luominen yhteiskuntaan sekä poliittisen päätöksenteon hankaloittaminen.
Mittava turvapaikanhakijoiden ohjaaminen Suomen raja-asemille voi olla yksi hybridivaikuttamisen keino. Itärajan tilanteen ennustettavuus on heikentynyt viime vuosina. Mittava laiton maahantuloaalto horjuttaisi suomalaisen yhteiskunnan rakenteita ja siihen todennäköisesti yhdistyisi voimakas informaatiovaikuttaminen. Tämän kaltainen tilanne loisi painetta niin Suomen rajoille kuin yhteiskunnan sisälle.
Internetitön päivä
Internet on loppujen lopuksi varsin tuore asia, mutta nyt jo erottamaton osa arkea niin hyvässä kuin pahassa. Teknologiariippuvuus kasvaa entisestään ja kirjan tekijät ehdottavat kaikille yhtä internetitöntä päivää vuodessa. Se muistuttaisi ihmisten riippuvuudesta digitaalisesta maailmasta.
Suomessakin digitalisoidaan lisääntyvissä määrin erilaisia yhteiskunnan palveluita ja toimintoja. Parhaimmillaan tämä parantaa kustannustehokkuutta ja palvelujen saatavuutta, kun niitä on mahdollista käyttää ajasta ja paikasta riippumatta. Palvelujen siirtyessä verkkoon, fyysisiä palvelupisteitä lakkautetaan tarpeettomina. Digitaalinen siirtymä näkyy etätyöskentelyn ja verkkokauppojen yleistymisenä.
Hyvä kysymys on, pysyvätkö kaikki ihmiset mukana kehityksessä? Suomessa on kansainvälisesti vertaillen vahva yhteiskuntarauha ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus, mutta pahimmillaan digitalisaatio voi syventää eriarvoisuutta. Suomessa ei nykyäänkään kaikilla ole pääsyä internetiin eivätkä kaikki osaa käyttää digitalisoituja palveluita. Tällainen ihminen voi jäädä digitalisoituvan yhteiskunnan ulkopuolelle, puhutaan digisyrjäytymisestä.
Todennäköisesti Suomessa joudutaan tällä vuosikymmenellä panostamaan yhä enemmän resursseja siihen, että kaikilla on ikään katsomatta riittävät internet-yhteydet, laitteet sekä osaaminen. Tavoitteena on saada kaikki mukaan digitaaliseen yhteiskuntaan!
Digiteknologia kiistatta tarjoaa erinomaisia ratkaisuja, mutta samalla on osattava arvioida, missä määrin teknistä valvontaa halutaan tehdä esimerkiksi Kiinan tavoin.
Jarno Limnéll, Elina Hiltunen ja Mikko Dufva: Suomen tulevaisuudet. Suuret kysymykset ja vastaukset. 334 sivua. WSOY.
JARKKO KEMPPI
